Vanhala kertoo, että viime kuukaudet ovat olleet ”aika haipakkaa”. Uusi työpaikka johti myös muuttoon, ja hänen puolisonsakin, Taneli , päätti vaihtaa työpaikkaa Satakunnasta Varsinais-Suomeen.
– Myös hän on diakoniatyöntekijä ja pääsi nuorisodiakoniksi Mynämäkeen.
Pari päätti etsiä asunnon paikasta, josta molemmilla on kohtuullinen työmatka. Niinpä he muuttivat Ulvilasta Laitilan keskustaan.
– Laitila on kuin risteys, josta molemmat lähtevät töihin eri suuntiin.
Annakaisalle työ Uudessakaupungissa on ensimmäinen diakoniatyöntekijän paikka. Vaikka hän on vielä nuori, vasta lähestymässä 30 vuoden ikää, hän on alan vaihtaja.
– Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan leipuri-kondiittoriksi, ja nelisen vuotta tein töitäkin leipurina.
Työ oli raskasta, ja se sai miettimään alan vaihtoa.
– Olen ollut Harjavallan seurakunnassa isosena ja seurakuntanuorena. Siitä kyti ajatus diakoniatyöstä.
Vanhala lähti opiskelemaan alaa, ja päätyi opiskeluvaihteessa töihin mielenterveyskuntoutujien asumisyksikköön ja myöhemmin lastenkotiin.
– Tavoitteeni oli kuitenkin päästä nimenomaan diakoniatyöntekijäksi. Kun Uudessakaupungissa tuli sitten paikka hakuun, hain ja tulin valituksi. Lähdin lastenkodista, vaikka tuntui vaikealta jättää lapset.
Diakoniatyöntekijän työ on ollut Annakaisasta juuri sitä, mitä hän odotti.
– Työhön kuuluu asiakastapaamisia, kotikäyntejä, ryhmiä ja kerhoja. Työssä kohtaa kaikenikäisiä ihmisiä.
– Ihmiset kohdataan rauhassa, aidosti kiinnostuneena ja kuunnellen. Lähimmäisenrakkaushan tässä työssä on kaiken pohjana.
Diakoniatyössä kohtaa ihmisten yksinäisyyttä ja vaikeita elämäntilanteita. Vähävaraisuus kasvaa, monilla on taloudellisesti tiukkaa. Erityisen kovilla tänä päivänä ovat työttömät. Leikkaukset tukiin näkyvät.
– Kun ei saa työtä, ei sitten ole ruokaa pöytään. Diakoniatyö voi onneksi auttaa. En halua ottaa kantaa politiikkaan, enkä osaa arvioida, minkälaista päätöksenteko on, mutta eihän se tunnu reilulta, että leikkaukset kohdistuvat heikoimmassa asemassa oleviin.
Annakaisalle on tärkeää, että hän voi kokea työnsä merkityksellisenä.
– Kun vain onnistuisi auttamaan ihmisiä pääsemään elämässä eteenpäin.
Ihmiset ovat kiitollisia pienestäkin avusta. Kun diakoniatyöntekijä käy tapaamassa yksin asuvia vanhuksia, kiitollisuus koskettaa.
– Suuri osa ikäihmisistä pääsee osallistumaan ja kulkemaan, mutta huonokuntoisimmat ja yksinäisimmät ovat yksin kodeissaan.
Vanhalalla on ollut aina halu auttaa muita. Hän on toiminut muun muassa Satakunnan eläinsuojeluyhdistyksen hallituksessa.
– Puhutaan paljon kesäkissoista, mutta populaatiokissat ovat pahempi ongelma. Ne ovat niitä ei kenenkään kissoja, jotka lisääntyvät keskenään ja asuvat jossain hylätyssä rakennuksessa. Viimeksi kissoja tuli yhdistykselle kerralla 40, hän kertoo.
Sitä hän ei ole vielä päättänyt, lähteekö Vakka-Suomessa mukaan eläinsuojeluyhdistyksen toimintaan.
– Pitää nyt ensin keskittyä uuteen työhön ja katsoa, minkä verran jää aikaa. Tämä työ on työajatonta työtä.
