Useimmat luonnosta syötäväksi kerättävät itiöemät luokitellaan kantasienten kaareen, johon kuuluu useita erilaisia sieniä. Tutumpien tattien ja rouskujen lisäksi kantasieniä ovat myös useat mikroskooppiset lajit, kuten eri kasveilla loisivat ruoste- ja nokisienet.
Toinen monimuotoinen sienikaari on kotelosienet. Moni laji muodostaa kasvien kanssa yhteisen sienijuuren tai on osakkaana jäkälissä. Useiden lajien elintapa on loisiva ja ne voivatkin olla kasvien tai eläinten taudinaiheuttajia.
Kotelosieniä ovat esimerkiksi herkullisia itiöemiä kasvattavat huhtasienet sekä koivun tuulenpesäsieni, joka aiheuttaa nimensä mukaisesti tuulenpesiksi kutsuttuja kasvaimia koivuihin. Myös hiivoiksi kutsutut yksisoluiset sienet kuuluvat kotelosieniin. Hiivoista löytyy niin ihmisen hyödyntämiä kuin ihmisille haitallisiakin lajeja.
Uusin lajistoselvitys paljasti Suomen luonnosta 26 ennen havaitsematonta lajia. Lajeista kaksi, okanuijakas ja pippurikruunuhaarakas, ovat koko Euroopan laajuisesti uusia lajeja. Niiden lähimmät tunnetut esiintymät ovat Pohjois-Amerikassa.
Muilla Suomen luonnolle uusilla lajeilla ei ole vielä suomenkielistä nimeä. Suomen Sieniseuran nimistötoimikunta saakin tarttua toimeen. Nimeämisessä pyritään kuvaamaan jollain tavoin lajin ulkonäköä, kasvupaikkaa ja elintapoja sekä huomioimaan sienten väliset sukulaisuussuhteet. Tässä on haastetta, sillä monesta lajista ei vielä tiedetä kovinkaan paljoa.
Nimettyjä sienilajeja löytyy Suomen luonnosta noin 8000, mutta tutkijat arvelevat, että lajeja voi olla kaksinkertainen määrä. Sienten tunnistaminen lajilleen on usein hidasta ja siihen voi kuulua laboratoriotutkimuksia sekä kansainvälistä yhteistyötä.
Sienillä on havaittu monia hurjia ominaisuuksia sekä kykyjä, joiden voisi ajatella kuuluvan tieteiskirjallisuuden sivuille. Niiden rooli luonnon hajottajina ja siten ravinteiden kierrättäjinä on korvaamaton.
Jotkin tutkijat pohtivat niinkin radikaalia mahdollisuutta, että sienikunnasta löytyisi radioaktiivista säteilyä energianlähteenä käyttäviä lajeja. Ajatus perustuu Tšernobylin ydinvoimalasta löytyneisiin mustiin sieniin, jotka kestävät tappavan suuria säteilyannoksia. Sienten on havaittu sisältävän runsaasti tummaa melamiinipigmenttiä. Ukrainalaistutkijoiden tekemissä kokeissa radioaktiivinen säteily voimisti pigmenttiä sisältävien sienisolujen kasvua.
Toistaiseksi Tšernobylin mustien sienten energia-aineenvaihduntaan liittyvä teoria on vahvistamatta. Huonosti tunnettuun sienikuntaan kohdistuu nykyään monien alojen tutkijoiden kiinnostus, sillä lupaavia läpimurtoja odotellaan niin lääketieteessä, elintarviketeollisuudessa kuin avaruusteknologiassakin.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala