Laskuojien patoamista on markkinoitu luonnon monimuotoisuuden nimissä ja siihen on näköjään Uudenkaupungin kaupunkikin lähtenyt ilmeisesti varsin vähällä selvittelyllä järven vedenlaadun parannuskeinoista. On luotettu valtavirtaan vähäisellä kritiikillä. Metsäojien patoamiseen sopii myös huonosti se, että Uusikaupunki on mainostanut itseään ilmastoystävällisenä Hinku-kuntana. Sillä tämä hanke tuottaa kuolevien puiden ja kasvien muodossa ilmastopäästöjä kohtuullisen paljon.
Mitä patoamisessa sitten kokonaisuudessa tapahtuu, niin siitä puhutaan aika vähän. En ole biologi, mutta maallikkokin ymmärtää; Toiset kasvit ja ötökät hyötyvät, mutta toiset kasvit kuolevat ja ne ötökät jotka voivat, siirtyvät muualle. Huono asia on ilmastolle aiheutuva rasitus johtuen kuolevista puista ja kasveista. Vähätellä ei voi myöskään kuolevissa puissa piilevää tuhohyönteisriskiä ympäristössä oleville metsille. Hyötyykö järven vesi tällaisesta toimesta jää arvailujen varaan.
Vesistöjen ruskeuteen ja muihin laatuongelmiin pitäisi puuttua, mutta toimintatavat ovat paljolti hakusessa. Ei oikein osata hahmottaa ongelmaa, tai on sekoitettu liikaa ideologiaa asian tiimoille.
Ongelmana on, että suuret sadevesimäärät ja sulamisvedet tulevat liian nopeasti vesistöihin tuoden mukanaan ravinteita ja maa-ainesta. Kun vesi kulkee liian nopeasti, niin silloin pitäisi veden liikettä saada hidastettua ympäristöä ja ilmastoa tuhoamatta. Nyt tehdyt padot palvelevat varsin heikosti tätä kokonaistavoitetta.
Veden kulkua pitää hidastaa jo metsässä, mutta ei kuitenkaan sulkea kokonaan ja tuhota metsää. Vaihtoehtoja on todennäköisesti useita, tässä on yksi sellainen; Mikäli metsäojissa olisi hidasteena useita ”putkipatoja” sopivin välimatkoin ja sopivan kokoisia, vesi viipyisi koko metsäalueella jättäen ravinteet ynnä muut epäpuhtauden metsäluonnon tarpeisiin.
Luonnon monimuotoisuuspuheen huumassa helposti unohdetaan perusasiat, joilla kuitenkin ehkäistään ilmastonmuutosta. Kun vesi viipyy metsässä pidempään, niin puusto ja pohjakasvillisuus kasvavat paremmin, samalla ilmastovaikutukset ovat paremmat. Myös järviveden pinta kesällä säilyisi hyvällä korkeudella pidempään.
Metsien uusintaojituksen tarpeellisuutta kannattaa myös harkita. Entisissä omissa metsissäni tehtiin ojituksia yli viisikymmentä vuotta sitten ja ne ovat nyt aika paljon sammaloituneet, osittain hirvieläimetkin talloneet, mutta kuitenkin vedet suotuvat pois vielä pitkään. Turhaan ei kannata uudistaa metsäojituksia, koska siitä on pitkän aikaa metsälle ja vesistölle enemmän haittaa, kuin hyötyä.
Metsistä tulevien vesien hidastamiseen on vielä laitettu varsin vähän panostuksia ongelmaan laajuuteen nähden. Totaalisilla padoilla tai niin sanotulla ennallistamisella ei ongelmia pystytä ratkaisemaan, päinvastoin haittoina saamme vielä ilmasto-, metsätuho-, ynnä muut ongelmat.
Pekka Heikkilä
Uusikaupunki