Lasten ympärille on rakennettu valtava bisnes. Se tarkoittaa sitä, että markkinoilla on valtavasti tuotteita ja palveluja, jotka on tehty erityisesti lapsia varten – ja niitä markkinoidaan vanhemmille. Esimerkiksi leluja on saatavilla kaikissa muodoissa: äänteleviä, liikkuvia, opettavia, trendikkäitä ja hahmoihin perustuvia. Ne vaihtuvat nopeasti ja uusia tulee koko ajan, joten vanhemmat tuntevat painetta ostaa “jotain uutta”. Sisäleikkipaikat, huvipuistot ja maksulliset tapahtumat ovat myös osa tätä bisnestä. Ne tarjoavat hauskaa tekemistä, mutta usein hinnat ovat korkeita.
Lisäksi siellä myydään ruokaa, juomia, ilmapalloja, valokuvia ja leluja – kaikki lisämaksusta. Vanhemmat maksavat mielellään, koska haluavat lapsensa olevan onnellinen. He ajattelevat, että jos jokin asia tekee lapsen iloiseksi, se kannattaa hankkia. Mutta ongelma on siinä, että tämä maailma ruokkii koko ajan uusia tarpeita. Lapsi ei ehdi edes kyllästyä vanhaan, kun jo mainostetaan uutta ja “parempaa”.
Kyse ei ole siitä, että nämä asiat olisivat pahoja – vaan siitä, että ne eivät aina ole välttämättömiä. Ja vaikka ne voivat olla hauskoja hetken, ne eivät korvaa vanhemman aikaa ja rakkautta, joka on lapselle tärkeintä.
Oikeasti lapset eivät tarvitse kaikkea sitä. Yksinkertainen leikki hiekassa riittää. Metsäretki, sängyssä pomppiminen, majan rakentaminen peitoista, yhdessä kirjojen lukeminen ja lapsen oma mielikuvitus tekevät hetkestä upean. Usein lapsi haluaa vain olla vanhempiensa kanssa – se on hänelle tärkeintä.
Silti me vanhemmat tunnemme joskus syyllisyyttä. Kun oma lapsi leikkii kivillä ja hiekalla, ja viereinen lapsi ajaa sähköautolla tai leikkii kalliilla lelulla, tulee tunne: pitäisikö meidänkin ostaa tuollainen? Ei siksi, että oma lapsi pyytäisi, vaan koska meistä tuntuu pahalta katsoa. Tunnemme ehkä häpeää tai riittämättömyyttä.
Olen itsekin huomannut, että joskus tulemme osaksi tätä bisnesmaailmaa, joka luo tarpeita, joita ei oikeasti ole. Vaikka tiedämme, että lapselle riittää vähempikin, joskus silti ostamme jotain vain siksi, että ”kaikki muutkin tekevät niin”.
Vanhempana olen oppinut, että lapsi ei kaipaa jatkuvasti uutta tai kallista. Hän kaipaa rakkautta, huomiota ja yhteisiä hetkiä. Parhaat muistot syntyvät usein yksinkertaisista asioista, jotka eivät maksa mitään. Ehkä voisimme joskus olla ostamatta kaikkea turhaa, ja vain olla lapsen kanssa – läsnä, yhdessä.
Pooja Shah
kirjoittaja on muuttanut
Uuteenkaupunkiin Nepalista ja opiskellut suomen kieltä