– Olemme uuden alussa. Viiteen vuoteen ei ole voinut järjestää juuri mitään, lasten- ja nuortenkirjastotyöstä vastaava informaatikko Tuula Amberla sanoo.
Kirjastonhoitaja Lauri Seutu kertoo, että pääkirjastosta löytyy tiloja hyvin erilaisille tilaisuuksille. Tarpeen mukaan tiloja voi muokata verhoilla ja liikutettavilla hyllyillä.
– Meillä on täällä monta paikkaa, missä voi kokoontua, Amberla kertoo.
Hän vetää tuttuja satutuokioita ja vauvaloruja, joille on nyt parempi paikka kuin väistötiloissa, joissa päiväkotivieraatkin oli pakko ottaa vastaan ennen kirjaston aukeamista, koska muuten muut asiakkaat olisivat häiriintyneet.
– Nyt voidaan seuraavat sata vuotta kehittää toimintaa, Amberla naurahtaa.
Vaikka kirjaston ovet ovat olleet auki jo useamman viikon, on viimeisiä viilauksia tehty edelleen. Toimintahuoneen ”katsomo” saapui syyskuun puolella ja kirjastoon varta vasten tilatut äänentoistolaitteet samaten. Avajaisissa ja ensimmäisissä tilaisuuksissa käytettiin vielä lainavälineitä.
– Akustiikka on tosi hyvä, Amberla kehuu korkeaa puurakennusta.
Kirjaston tapahtumasyksy alkoi jo syyskuun alussa, kun ensin Tuukka Vasaman Volter Kilpi -monologi saapui kirjastoon ja pari päivää myöhemmin vehmaalainen Susanna Revo esitteli esikoiskirjaansa Elämä on täynnä rakkautta ja yllätyksiä .
Seutu kertoo, että Vasaman esitystä oli seuraamassa yli 50 ihmistä, mikä oli jälkikäteen ajatellen liikaa, koska osa joutui seuraamaan esitystä ovenraosta. Revon kirjanjulkaisutilaisuus pidettiin aikuisten osastolla, jossa tilaa voidaan laajentaa siirtämällä hyllyä.
Syyskuun lopussa kalantilainen runoilija Riitta Routi kertoo toisesta runokokoelmastaan.
– Kirjasto on avoin tämänkaltaisille, kaikille avoimille kulttuuritapahtumille. Kun ei ole lipunmyyntiä, ei peritä vuokraakaan, Seutu kertoo.
Hän kannustaa kaikkia ottamaan häneen yhteyttä, jos haluaa esiintyä ja esitellä esimerkiksi kirjaansa tai muuta julkaisuaan. Pieniä kokouksia tai kokoontumisia voi sopia kotiseutusaliin ja neuvotteluhuoneeseen.
Syksyn aikana kirjastossa vierailee myös Crusell-seuran tuoren toiminnanjohtaja Janne Palkisto luennoimassa Bernhard Henrik Crusellin 250-vuotissyntymäpäivänä 15.10.
Lapsille puolestaan on ohjelmassa Pikku Kakkosesta tuttu Pikkulin laululeikki-show lokakuun lopussa.
Kino Rauha palaa takaisin kirjastoon ja samoin tekevät Vakka-opiston kirjallisuuspiirit, jotka ehtivät hetken pyöriä Wintterissä.
– Ihmiset ovat kaivanneet kirjallisuuspiirejä takaisin kirjastoon, Seutu kertoo.
Elokuvia voi katsoa toimintatilan suurelta näytöltä, jonka voi myös tarvittaessa siirtää pois tieltä. Parempaa elokuvaelämystä varten koko huoneen saa pimennettyä ja suljettua verhoilla, joten ohi kulkevat ihmiset eivät häiritse tai häiriinny.
Lokakuussa alkaa Kulttuurikurkistus-kerho, joka on tarkoitettu taiteesta kiinnostuneille senioreille. Silja McNamaran vetämään hankkeeseen liittyvä kerho voi saada jatkoakin, jos halukkaita löytyy.
– Olen mukana yhteyshenkilönä ja apuna, ja opin samalla, miten toimitaan. Voimme jatkossa järjestää oman kerhon jatkumona, mutta Silja McNamara ei ole enää mukana, koska hänen osuutensa kuuluu hankkeeseen.
Seutu haaveilee runouden ja musiikin suuremmasta osuudesta kirjaston ohjelmassa.
– Minulla on haaveena eräänlainen kulttuurillinen musiikkiklubi, jossa ei pelkästään kuunnella musiikkia, vaan myös keskustellaan.
Seutu on työskennellyt kirjastoissa 30 vuotta, mutta on alun perin opiskellut musiikkia ja tutkinut J. Karjalaisen tuotantoa pro gradu -tutkielmassaan. Musiikkiklubilla voisi keskustella musiikin merkityksestä ja sisällöstä.
Tarkemmin tulevista tapahtumista kerrotaan Uudenkaupungin Sanomien tapahtumapalstoilla ja kirjaston sosiaalisessa mediassa.
Taidenäyttelyt palaavat kirjastoon
Uudenkaupungin pääkirjasto on osa Vakka-Suomen kunnallisten näyttelytilojen hakua, joka alkoi 8.9. Lauri Seutu kuuluu näyttelyvastaavien ryhmään, jotka tekevät päätökset näyttelyistä. Haku on koko vuodelle.
Jo sitä ennen kirjaston Galleria Kirjavan tiloissa nähdään taidetta. Syyskuulle ei vielä ehditty muiden kiireiden vuoksi ottaa näyttelyä, mutta heti lokakuussa on esillä Henrin Helpiön elämäntyönäyttely.
Marraskuussa nähdään Nepalissa pitkään lähetystyötä tehneen Kirsti Kirjavaisen näyttely Elämäni muuttuvassa Nepalissa 1977–2024 , joka sisältää valokuvia sekä esineitä vuosien varrelta.
Myös joulukuun näyttelystä on puhuttu, mutta yksityiskohdat ovat vielä auki.
– Näyttelytila Kirjava on se, mihin lähinnä ripustetaan kehystettyä taidetta. Siellä on kiskot ja urat eli seiniin ei kiinnitetä mitään, Seutu kuvailee.
Tilan valaistusta voidaan säätää taiteilijan toiveen mukaan. Taidetta tuodaan pääasiassa samalle käytävälle, jonne niitä sai ennen remonttiakin, mutta tarvittaessa voi jatkaa naapurihuoneen puolelle.
Pienempiä näyttelyitä varten kirjastossa on lasivitriinejä ja siirrettäviä alustoja, joille voidaan asettaa esimerkiksi veistoksia tai keräilyesineitä.
Seutu muistuttaa, että ammattimaisten ja edistyneempien taiteilijoiden ohella kirjasto on auki muillekin, jotka haluavat taidettaan esille.
– Jos päiväkotiryhmä haluaa järjestää piirrustusnäyttelyn tai seura valokuvanäyttelyn, niin minuun voi ottaa yhteyttä, Seutu kannustaa.
