Pitkä muuttomatka on pienelle, vain muutaman kymmenen gramman painoiselle linnulle suuri urakka. Ilmavaan elämäntapaan sopeutuneet haarapääskyt pystyvät ruokailemaan matkatessaan, sillä ne nappaavat nokkaansa lentäviä hyönteisiä. Juominenkin onnistuu vesialueiden pinnalla liitäen. Matkan varrella tarvitsee silti myös levähtää.
Kesän aikana kuoriutuneista nuorista haarapääskyistä vain 20–30% selviää takaisin seuraavana keväänä. Linnuilla on ylitettävänään kaksi suurta estettä, joiden aikana niillä on rajalliset mahdollisuudet lepoon. Ensiksi vastassa on useamman sadan kilometrin vesieste Välimeri, ja lähes heti sen perään on tuhansia kilometriä Saharan hiekka-aavikkoa.
Haarapääskyjen lisäksi Suomessa pesii kaksi muuta pääskylajia, erittäin uhanalaisiksi huvenneet räystäs- ja törmäpääskyt. Suomen kesiä sulostuttaa niin ikään erittäin uhanalainen kiitäjien heimoon kuuluva tervakiitäjä, joka tunnettiin aiemmin nimellä tervapääsky.
Kaikkien neljän lintulajin muuttomatka kulkee talveksi trooppiseen Afrikkaan. Haara-, räystäs- ja törmäpääskyt ovat puhtaasti päivämuuttajia, jotka ennen matkalle lähtöään kerääntyvät suuriin muuttoparviin ja tankkaavat matkan varalle ravintoa.
Parveilu alkaa, kun kesän poikaset ovat kasvaneet, sulkasato on onnistuneesti ohi ja päivien pituus lyhentyy. Lintuja näkeekin loppukesästä ja alkusyksystä levähtämässä sähkölangoilla vieri vieressä.
Vielä runsaat satakunta vuotta sitten uskottiin pääskyjen sukeltavan syksyisin järvien pohjaan ja talvehtivan pohjamudassa. Uskomus on saattanut syntyä muuttomatkaa aloittavien parvien pyrähdyksistä rantojen ruovikoissa, jossa linnut ruokailevat ja viettäneet yönsä ennen muuttomatkalle lähtöä.
2000-luvulla kaikkien pääskyjemme, ja tervakiitäjän, kannat ovat romahtaneet hälyttävän nopeasti. Romahdukseen on useita syitä aina lisääntyneistä ympäristömyrkyistä ja huvenneista hyönteiskannoista maankäytön muutoksiin niin Suomessa, muuttomatkan varrella kuin talvehtimisalueillakin.
Etenkin haarapääskyllä on hyvin pitkä historia ihmisten pihapiirissä eläjänä. Sen tiedetään rakentaneen pesiään ihmisasutuksen läheisyydessä jo ennen kuin ihmisillä on edes ollut varsinaisia rakennuksia: linnut ovat pesineet kivikauden ihmisten asuttamien luolien sisäänkäynneillä. Nykyaikana haarapääskyt viihtyvät etenkin ulkorakennuksissa, kuten halkovajoissa, kuistien sisäkatoissa ja karjasuojissa.
Maaliskuun lopussa haarapääskyt suuntaavat kiireellä kevään muuttomatkalle, jotta ne ehtivät tarpeeksi ajoissa perille pesiäkseen lyhyen kesän aikana. Linnut palaavat uskollisesti samoihin pesimäympäristöihin vuosi toisensa jälkeen. Ensimmäiset touko-kesäkuussa saapuvat pääskyt tuovatkin kesän tullessaan.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala