Monien mieleen tämä toi eittämättä vuoden 1992 väen vähennykset autotehtaalla. Silloin työpaikkansa menetti myös yli tuhat henkilöä. Pahimmillaan kaupungin työttömyysaste oli 34,1 prosenttia ja sillä luvulla Uusikaupunki oli työttömyystilastojen kyseenalaisessa kärjessä koko maassa. Ne tapahtumat muistetaan paitsi synkkänä vaiheena autotehtaan ja Uudenkaupungin vaiheissa myös siitä, että kaikesta kauheudesta sittenkin selvittiin.
Keskeisintä tuossa selviämisessä oli kaikkien mahdollisten tahojen yhteistyö ja yhteisymmärrys. Uudenkaupungin kaupungin taloudellinen tilanne ei ollut silloinkaan häävi, mutta siitä huolimatta kaupunki työllisti autotehtaalta lähtemään joutuneita massiivisesti monenlaisiin tehtäviin, jotta ihmiset eivät putoaisi pois ansiosidonnaiselta työttömyysturvalta. Myös valtio tuki Uuttakaupunkia monin tavoin.
Valtio on nytkin luvannut Uudellekaupungille erilaista apua. Ylihuomenna Uuteenkaupunkiin vierailulle saapuva työministeri Matias Marttinen on vakuuttanut, että Uusikaupunki ja Vakka-Suomi saavat kaiken mahdollisen avun ja tuen, mikä täällä katsotaan tarpeelliseksi. Hän on luvannut ministeriönsä voimin, että ihmisiä ei täällä jätetä yksin, vaan kaikki keinot käytetään. Hyvä niin. Nähtäväksi jää, millaista apua on luvassa ja millaista tukea tulossa.
Kaiken tämän rinnalla tai oikeastaan sen varjossa on kasvanut huoli myös Hepokarin satamasta. Sataman liikenne on hiljentynyt vähitellen pelottavan paljon. Autojen osiakaan ei enää tuoda Uuteenkaupunkiin laivoilla, vaan rekoilla, jotka noutavat ne Hangon satamasta. Pian loppunee siis myös Mersujen vienti Hepokarista maailmalle. Jotain Hepokarista ja Hepokariin toki jatkossakin kulkee.
Ja ehkä myös jotain ihan uutta ja merkittävää. Valmet Automotiven toimitusjohtaja Pasi Rannus korosti Helsingin Sanomien haastattelussa (HS 2.9.), miten erinomaiset edellytykset Uudenkaupungin autotehtaalla on siirtyä valmistamaan myös puolustusteollisuuden tuotteita. Hän painotti tehtaan sarjavalmistuskyvykkyyttä, tuotteiden nopeaa tuotantoon skaalaamista ja luotettavaa toimituskykyä sekä olemassa olevaa infraa ja osaamista teknologisesti korkeiden tuotteiden valmistamiseen. Lisäksi hän nosti Uudenkaupungin autotehtaan vahvuutena esiin sen, että ”ennen kaikkea olemme kuusi minuuttia satamasta”.
Satamalla saattaa siis jatkossakin olla oleellinen merkitys autotehtaalle ja sen tulevalle tuotannolle. Liioittelemattahan voi perustellusti sanoa, että Uudessakaupungissa ei olisi maailman pohjoisinta henkilöautotehdasta ilman satamaa ja hyviä väyliä.
Satamien keskinäinen kilpailu on Suomessa tunnetusti kovaa. Monien mielestä satamia on Suomessa jopa liikaa. Tässä tilanteessa Hepokarin sataman kehittämiseksi tulisi tehdä kaikki mahdollinen. Hepokari ei saa hiljentyä eikä hiipua. Kaupungin on syytä panostaa satamansa kehittämiseen kaikista vaikeuksistaan huolimatta.
Nykyään puhutaan paljon aiempaa enemmän huoltovarmuudesta. Siinä länsirannikon satamilla on nähty olevan tärkeä tehtävä. On hyvä muistaa sekin, että Uusikaupunki on Manner-Suomen kaupungeista linnuntietä lähimpänä Tukholmaa. Lisäksi se on osoittautunut erinomaiseksi talvisatamaksi, joka pysyy avoinna pahoinakin jäätalvina.
Matti Jussila
päätoimittaja, emeritus