Bojan Sarcevic puhuu 19. kauden ja 809 liigaottelun kokemuksella. Hän tietää mistä puhua, kun muistuttaa Korihaiden heikosti menneen harjoituskauden jälkeen, että mitaleita ei jaeta syksyllä tai jouluna.
Fakta on silti se, että haiparven tulee olla heti huomisesta alkaen valmiina iskemään vastustajaan.
Kuten edelliskausina on tullut tutuksi, Korisliigan 22 ottelun runkosarjan jälkeen joukkueet jaetaan ylempään ja alempaan sarjaan. Pääsy ylempään sarjaan vaatii minimissään 12 voittoa ja sen Korihait on kahtena viime kautena onnistunut tekemään juuri rimaa hipoen.
Otteluohjelma on haiparven kannalta alkukauden osalta suotuisa. Joukkue pelaa lokakuun aikana neljä kertaa kotona ja kaksi ensimmäistä vastustajaa ovat ennakkoarvioissa Korihaiden alapuolella. Virhemarginaali runkosarjan aikana ei ole kovin iso, joten alemmaksi veikatut joukkueet on Korihaiden yksinkertaisesti vain voitettava.
Kuten Sarcevic sanoi, joukkueessa on kyllä tarpeeksi hyviä pelaajia. Kotimainen runko Ville Tahvanaisella vahvistettuna on Korisliigan mittapuulla vahva. Nähtäväksi jää, saako Korihait pidettyä Tahvanaista koko kauden.
Ulkomaalaisvahvistuksista Jalen Jacksonin taidot tiedetään, mutta ammattilaispelaaja voisi toki olla fyysisesti paremmassa kunnossa kauteen lähdettäessä. Loukkaantuneena oleva Sheriff Drammeh on vielä tuntematon taidoiltaan, mutta paperilla tuo mielenkiintoisen lisän takakentälle Sarcevicin rinnalle. Brian Goracke on monipuolinen, mutta tarpeettoman arka vielä.
Isoin kysymysmerkki on Bobby Planutis, joka ei ole onnistunut yllättämään positiivisesti. Saadaanko Planutisin heittotaitoa hyödynnettyä tarpeeksi vai jääkö laituri yhtä miinusmerkkiseksi pelaajaksi kuin kaksi kautta sitten Lahdessa pelatessaan?
Mitalijoukkueesta on tässä vaiheessa vielä turha puhua tai haaveilla. Nyt tärkeintä on joukkuetekemisen saaminen riittävälle tasolle ja sitä kautta kehittyä tasaisesti kauden aikana. Veikkaan silti, että ilman pelaajavaihdoksia mitalisijat jäävät tavoittamattomiin.
