Ruokakasvatusyhdistys Ruukun toiminnanjohtaja Silja Varjonen listaa syitä, miksi jokaisen oppilaan olisi hyvä syödä koululounas päivittäin; syömättömyys näkyy väistämättä keskittymisvaikeuksina ja levottomuutena iltapäivän oppitunneilla ja liian vähäinen energiansaanti voi myös johtaa ahmintatyyppiseen syömiseen myöhemmin päivän aikana.
Varjosen mukaan kouluruokailun pitäisi olla yhtä itsestään selvä osa koulupäivää kuin matematiikan tunnit. Hän toteaa, että ketään ei voi tietenkään pakottaa syömään, mutta olisi tärkeää luoda kouluun kulttuuri, jossa arvostetaan ruokailua ja pidetään itsestäänselvyytenä, että kaikki osallistuvat.
Ruokakasvatusyhdistyksen toiminnanjohtaja Varjonen heittää palloa myös huoltajien suuntaan. Hänen mielestä kodeissa tulisi puhua kouluruoasta arvostavasti. Koululaisilta tulisi päivittäin myös kysyä kävikö hän koulun ruokalassa ja mitä hän siellä söi. Vanhempien ei myöskään pidä antaa päivittäin rahaa eväisiin.
Nostaessaan esiin huolen kouluruuan suosion laskusta Ruokakasvatusyhdistys Ruukku on tärkeällä asialla. Ilmainen, päivittäinen kouluruoka on hieno palvelu, mikä herättää monissa muissa maissa ihmetystä ja jopa kateutta.
Syitä sille, miksi osa oppilaista jättää koululounaan väliin, on useita. Kyselyn mukaan osa kokee, että ruokailulle ei ole riittävästi aikaa ja ruokailutilanne koetaan levottomaksi tai ahdistavaksi. Taustalla voi myös olla laihuuden ihannointia, mikä näkyy erityisesti tytöillä paineena syödä mahdollisimman vähän.
Näistä kaikista syistä olisi hyvä keskustella kouluissa oppilaiden kanssa. Olisiko yhdessä kenties mahdollista sopia käyttäytymissäännöistä, joiden avulla ruokailutilanne olisi kaikille mukavampi kokemus.
Eikä varmasti koskaan puhuta nuorten kanssa liikaa tasapainoisen ravinnon ja terveyden välisestä yhteydestä. Jokainen koululounas on kuitenkin suunniteltu niin, että se on ravitseva, täyttävä ja terveellinen. On myös syytä arvostaa sitä, että koululounaan valmistuksessa huomioidaan erilaiset ruoka-aineallergiat ja ruokavaliot. Jokaiselle löytyy varmasti sopivaa syötävää.
Makuasioista voidaan aina kiistellä, mutta aikuistumiseen kuuluu myös se, että osataan syödä mukisematta tarjottua ruokaa, vaikka sen makumaailma olisi itselle vieras.
Maija Ala-Jääski