– Minun työni edustavat värimaisemia ja Eskon taas enemmänkin mielen maisemia, tiivisti Valto Vaalikivi.
Yhtä puupiirrosta lukuun ottamatta Esko Lappalaisen työt edustavat ikivanhaa temperamaalaus tekniikkaa. Tekniikkaa on käytetty jo kalliomaalauksissa ja sen valta-asema taulumaalauksessa kesti aina 1400-luvulle asti.
Esko Lappalaisten temperassa kiehtoo mahdollisuus luoda erilaisia kerroksia, lisätä ja poistaa. Hän kuitenkin myöntää, että tempera on teknisesti vaativaa ja ehkä siksi nykypäivänä hyvin vähän käytetty tapa tehdä taidetta.
– Ei minulla ole koskaan ollut mitään selvää visiota valmiista työstä, vaan työ on muotoutunut sitä tehdessä, pohti Lappalainen.
Hänen töissään on nähtävillä kaksi yhdistävää piirrettä, värit ja muoto.
– Tauluni ovat rakentuneet aina pitkälti mustan ja punaisen varaan, enkä oikeastaan tiedä miksi näin on, mutta nämä kaksikin väriä riittävät usein aivan hyvin. Muodoista huomaa että aika usein tauluissani esiintyy maljamaisia muotoja, kertoi Esko Lappalainen.
Hänen nyt galleria Horisontissa esillä olevat työt ovat syntyneet eri aikoina, aktiivisesti Lappalainen ei ole maalannut pariin vuoteen.
Valto Vaalikiven näyttelyssä esillä olevat teokset ovat sen sijaan kaikki valmistuneet tämän vuoden aikana.
– Kiirettä on pitänyt, sillä olen tämän Eskon ja minun perinteisen yhteisen näyttelyn lisäksi osallistunut tämän vuoden aikana pariin muuhunkin näyttelyyn, Vaalikivi totesi.
Hänen uudet työt perustuvat värisommittelun muutoksille ja kasvun idealle.
– Olen itse oikein nauttinut väreistä ja herkutellut niillä näitä töitä tehdessäni, hymyili Vaalikivi.
Värit ovat herättäneet hänessä myös muistoja.
– Muistan kuinka kuljin pienenä poikana Turun keskustan halki kouluun. Turku oli tuolloin vuonna 1940-luvun lopulla vielä hyvin harmaa ja ankea, sodankin kokenut kaupunki. Kerran sitten koulumatkalla vastaani tuli katutyömaa ja työmaa-alue oli merkitty punakeltaisella aidalla. Se oli niin herkullinen, jopa tavallaan satumainen näky.
– Toinen inspiroiva muisto nuoruudestani on se, kun kotiimme hankittiin ensimmäinen Mitä-Missä-Milloin -kirja ja siinä oli värikuvina kaikki maailman liput. Voi sitä geometrian ja värien ilotulitusta, muisteli Vaalikivi.
Eräs Vaalikiven uusimmat työt nähnyt katsoja iloitsikin siitä, miten niiden väreistä tulee hyvä olo tässä ikävässä ja taas synkäksi muuttuneessa maailmassa.
– Haluankin että katsojat löytävät töistäni itse katsottavaa ja siitäkään syystä en halua maalata selkeästi esittävää taidetta. Toisaalta taidekouluaikoinani sain piirtää ja maalata aivan kyllästymiseen asti kaikkea olemassa olevaa aina asetelmista alastonmalleihin, Vaalikivi totesi.
Esko Lappalaisen Maisemia ja Valto Vaalikiven Värimaisemia -näyttely on esillä lokakuun loppuun asti.
