Diakoniatyöntekijä Annakaisa Vanhala on aloittanut vasta äskettäin työnsä, mutta tiesi myös perinteeksi muodostuneiden syntymäpäiväjuhlien kuuluvan diakonin työnkuvaan.
– Olin tosi innoissani kun näin, että pääsen tähän tapahtumaan mukaan, kertoi Vanhala iloisena.
Vanhala oli kiitollinen, että pääsi mukaan juhlan järjestelyihin papin ja kanttorin rinnalle.
– Tämä on siis ihan perinne, että joka vuosi seurakunta järjestää tällaisen tapahtuman, Vanhala mainitsi.
Juhla toimii myös kunnianosoituksena seurakuntalaisille, mutta lisäksi juhlassa pääsi näkemään vanhoja tuttuja ja tutustumaan myös uusiin ihmisiin.
Diakoniatyötä Uudenkaupungin seurakunnassa tekee myös Maarit Eresmaa . Eresmaa kertoi lisää perinteen taustasta.
– Aikaisemmin seurakunta teki onnittelukäyntejä koteihin, että tämä yhteisjuhla on suhteellisen uusi perinne. Kyllä me vielä niitä kotikäyntejäkin teemme, jos meitä pyydetään, Eresmaa taustoitti.
Eresmaa kertoi juhlan toimivan seurakunnan lahjana syntymäpäiväsankareille.
Keväällä seurakunta järjestää juhlat 80 vuotta täyttäville ja syksyllä 70 vuotta täyttäville.
Iso osa juhlaa on yhteinen ruokailu ja seurakunta onkin päättänyt, että siitä ei lähdetä säästämään.
– Saadaan mukaan kodikkuutta. Kotonakin kaikki kokoontuvat yhdessä syömään saman pöydän ääreen, kuvaili Eresmaa.
Hyvästä ruuasta ja seurasta nautti muun muassa Aarno Isotahdon , joka oli yksi päivänsankareista. Isotahdon muisteli omaa nuoruuttaan ja vertasi sitä myös nykypäivään.
– Oli vauhdikasta ja kiireistä. Minä olen jo 15-vuotiaana aloittanut työt, totesi Isotahdon.
Eniten Isotahdon kuitenkin ihmetteli nykymaailman rauhattomuutta.
– Rauhattomammaksi on maailma mennyt. Silloin ei tiedetty mistään sodista, vertasi Isotahdon omaan nuoruuteensa.
Myös Eila Polojärvi muisteli ja vertasi omaa nuoruuttaan tähän päivään.
– Muutin tänne vuonna 1973. Kaupunki on siitä ajasta paljon laajentunut ja ihan uusia alueitakin tänne on tullut, kertoi Polojärvi.
Polojärvelle metsä ja meri ovat aina olleet lähellä omaa sydäntä.
– Metsä pakenee kauemmas rakennusten ja teiden tieltä, hän harmitteli.
Myös Polojärven nuoruuteen mahtui hauskanpitoa. Polojärvi muisteli esimerkiksi juhannuksen viettoa Koiviston saarissa.
– Merivesi oli myös sellaista, että pohjaankin näki. Se on nyt vähän erilaista, hän muisteli.
Polojärvi toivookin, että nuoret pitäisivät luonnosta huolta, jotta myös tulevat sukupolvet pääsevät nauttimaan siitä.
– Totta kai me myös toivomme sitten niitä lapsenlapsia, hymähti Polojärvi.
Emmi Aitta
