Suomen luonnossa yleisin laji, kotipihlajaksikin nimitetty suvun tyyppilaji Sorbus aucuparia jakautuu useisiin alalajeihin ja muunnoksiin. Kotipihlajasta on myös jalostettu useita lajikkeita koristekäyttöön. Luonnonvaraisena kotipihlaja esiintyy Euraasian alueella.
Kotipihlajan lisäksi luonnostamme löytyy myös muita pihlajalajeja. Ruotsinpihlajaa tavataan Turun saaristossa ja Ahvenanmaalla, suomenpihlajaa Lounais-Suomessa. Lisäksi Ahvenanmaalta löytyy harvinaisena kaunopihlajaa.
Pihlajan Sorbus-suku on laaja. Kaikkiaan lajeja tunnetaan luonnossa eri lähteiden mukaan yli 90 lajista jopa kahteen sataan. Pihlajalajit risteytyvät herkästi keskenään, joten luontoretkellä vastaan voi tulla pihlaja, jonka toinen vanhempi on kotipihlaja ja toinen jokin muista luonnonvaraisista lajeistamme tai koristekasvina kasvava laji.
Pihlaja on tärkeä laji luonnon monimuotoisuudelle. Keväällä puhkeavat runsaan valkoisina ryöppyävät kukinnot tuoksuvat voimakkaasti, ihmisnenään jopa pahalta. Tympeä tuoksu ei ole ainoastaan kuvitelmaa. Kukkien tuoksussa on nimittäin trimetyyliamiini-nimistä yhdistettä, samaa, jota muodostuu mätänevään kalaan.
Kukkien vahva tuoksu houkuttelee hyönteisiä kasvin pölyttäjiksi. Pihlajan kukinnoissa käykin ahkera vilinä, sillä niissä vierailijoiden joukosta löytyy niin kärpäsiä, perhosia, kovakuoriaisia kuin mehiläisiäkin.
Vanhan sanonnan mukaan pihlaja ei kanna kahta taakkaa. Uskotaan, että jos pihlajanmarjoja on runsaasti, tulee talvesta vähäluminen. Joskus sanonta taas menee juuri päinvastoin, jolloin runsaasti marjova puu valmistautuu ankaraan talveen.
Tosiasiassa pihlajanmarjojen runsauteen vaikuttavat kevään kelit, jotka voivat vaikeuttaa pölyttäjien tehtävää. Kukinnon runsaus puolestaan määräytyy jo edellisen kasvukauden aikana, jolloin kukka-aiheet muodostuvat tulevaa kevättä odottamaan. Runsasmarjaisen vuoden jälkeen kasvi kerää energiaa seuraavan kasvukauden aikana, joten kukkia ja marjoja on samassa puussa runsaammin noin joka toinen vuosi.
Syksyllä kypsyvät punaiset marjat ovat lintujen mieleen. Niistä nauttivat syksyisellä muuttomatkalla olevat rastaiden sekaparvet sekä myöhemmin talven aikana vaeltavat tilhet ja punatulkut.
Kukkien ja marjojen lisäksi pihlaja tarjoaa luonnossa ravintoa ja suojaa monille muille lajeille pesä- ja suojapaikkoja etsivistä eläimistä rungolla eläviin jäkäliin ja juuriston kanssa yhteistyötä tekeviin sienirihmastoihin.
Pihlajaan on liitetty taianomaisia ominaisuuksia ja sen on uskottu olevan talon vartija. Ukkosenjumala Ukko Ylijumalan puolison Raunin nimikkopuu on suojannut taloa salamaniskuilta. Kotipihlajan kaataminen on tuonut huonoa onnea kaatajalleen.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala