Vanhustenviikolla järjestettiin juhla myös Kalannin seurakuntakodilla. Tila oli keskiviikkona ääriään myöten täynnä. Tilaisuuden avasi Uudenkaupungin seurakunnan vastaava diakoniatyöntekijä Maarit Eresmaa, joka totesi, että hänen sydämensä sykkii ilosta, kun paikalle saapui niin paljon väkeä.
– Tämä väkimäärä tuo juhlan tuntua. Ihanaa, että vieraita on muualtakin kuin Kalannista, koska paikalla on myös lokalahtelaisia, kaupungin keskustassa asuvia, Sakunkulman kävijöitä ja Salmen kartanon asukkaita, Eresmaa listasi.
Eresmaa kertoi paikallisen diakoniatyön ja Kalannin SPR:n Ystäväpalvelun järjestämässä juhlassa, kuinka Vanhustenpäivää tai -viikkoa on vietetty Suomessa jo vuodesta 1954 lähtien. Hänelle juhla oli jo 26. kerta.
– Onni asuu yhteisössä -teema tarkoittaa tänä vuonna sitä, että perustarpeemme on tulla toistemme luo, luoda yhteyttä ja läheisyyttä, hän lisäsi.
Vanhustenviikon lisäksi Kalannissa vietettiin keskiviikkona tuplajuhlia, kun nelosluokkalaisten kerho vietti 55-vuotissyntymäpäiviään. Eresmaa muistutti, että nimestään huolimatta kerhoa ei ole tarkoitettu 10-vuotiaille nelosluokkalaisille, vaan kyseessä on yksi Kalannin eläkeläiskerhoista.
– Kerhon perusti Lempi Nevavuori ja se on säilyttänyt nimensä. Nelosluokka tulee ikäluokasta, eli ensin lapsuus, nuoruus, työikä ja sitten tulee vanhuus eli se neljäs vaihe. Kerho kokoontuu yhä joka toinen viikko, Eresmaa kertoi.
Juhlassa esiintyivät läheisen päiväkoti Nonparellin 1- ja 2-vuotiaiden ryhmä. Paikalle tuli kymmenkunta lasta ohjaajineen ja he olivat valmistelleet kaksi sadelaulua esitettäväksi. Lisäksi Mietoisista, Vehmaalta, Lemusta ja Turusta kotoisin olevat Penan Pojat soittivat ja lauloivat pariin otteeseen kuulijoiden iloksi.
Rovasti Hannu Palmu muisteli puheenvuorossaan Lempi Nevavuorta, koska rouva oli hänen äitinsä sisko. Lempiä kuulemma kutsuttiin Kalannin maisteriksi.
– Eläkeikäisenä hän toimi kalantilaisten vanhusten kanssa ja pyöritti runopiiriä. Piirissä siis harrastettiin runoja ja oli melko ihmeellistä, että kalantilaiset vanhat miehet ja naiset, torpparit ja talonpojat, kovan työn tekijät suostuivat opettelemaan runoja siihen maailman aikaan. Lempi sai heidät rakastumaan runouteen ja kirjallisuuteen, Palmu kertoi.
Palmu kertoi, että hän ja muut ”pappilan pahat pojat” asuivat Lempin naapurissa kesäisin, kun Lempi tuli Eurajoen työpaikastaan lomalle.
– Hän joutui auton töytäisemäksi Lehtosen kurvissa ja oli puolikuntoinen useamman vuoden ajan. Lopulta hänelle löytyi oikeat lääkkeet ja hän ihastui alakuloiseen ja iloiseen runouteen. Sen myötä hän houkutteli kalantilaiset runouden pariin, Palmu summasi.
Seuraavaksi oli juhlakahvien ja -kakun vuoro, mutta lämminhenkinen tilaisuus jatkui vielä sen jälkeen musiikkiesityksillä ja loppuhartaudella.
