Nykytiedon mukaan puut seuraavat vuodenkiertoa tarkkailemalla valorytmiä. Ne kasvattavat seuraavan vuoden lehtisilmut jo hyvissä ajoin kesän kasvukaudella. Samoin syksyyn ja talveen valmistautuminen käynnistyy vuorokauden pimeän ajan pidetessä. Kasvit alkavat ottaa arvokasta lehtivihreää talteen lehdistä. Kun lehtivihreä hajoaa, lehtiä jäävät värittämään keltaisen ja punaisen sävyiset karotenoidit.
Ruskan komeuteen vaikuttavat syksyn sääolosuhteet. Aurinkoiset päivät ja pakkasyöt saavat lehdet tuottamaan paljon sokereita päiväsaikaan. Pakkasöiden takia kasvi ei pysty käyttämään tai varastoimaan niitä. Silloin sokereista muodostuu lehtiin kauniin punasävyisiä flavonoideihin kuuluvia antosyaaneja.
Tutkijoilla on muutamia erilaisia arveluja siitä, miksi antosyaaneja muodostuu kasvien lehtiin syksyllä. Yhdisteet toimivat antioksidantteina, eli ne suojaavat lehden muita yhdisteitä hapettumiselta. Syksyn alhaisten lämpötilojen ja runsaan valon aiheuttamat stressaavat olosuhteet voisivat ilman antosyaanien antamaa suojaa heikentää kasvin kykyä ottaa lehtivihreää talteen.
Toinen antosyaanien muodostumiseen liittyvä teoria liittyy kasvien puolustautumiseen. Antosyaanit toimivat kasvien puolustautumisessa hyönteisiä vastaan. Moni hyönteinen etsii alkusyksystä sopivia paikkoja talvehtimiskykyisten munien munimiselle, jolloin runsas antosyaanipitoisuus voi auttaa torjumaan tuhohyönteisiä.
Valon lisäksi lämpötilalla on osansa lehtien ruskavärien muodostumisessa sekä lehtien irtoamisaikataulussa. Lämmin syksy saattaa osaltaan viivästyttää kasveja, sillä ne ottavat mieluusti irti hyödyn syksyn aurinkoisista päivistä. Yhteyttääkseen kasvit tarvitsevat lehtivihreää, joten kenties lämpö saa niitä viivästyttämään lehtivihreän talteenottoa.
Kasvit päättävät myös sen, milloin lehdet irtoavat oksista. Kun lehdistä on otettu talteen lehtivihreä, kasvi irrottaa lehden tarpeettomana. Lehtiruodin ja oksan väliselle alueelle muodostuu irtoamisvyöhyke, josta kasvisolut kuolevat ja katkaisevat lehden yhteyden kasviin. Samalla irtoamissolukko muodostaa kasvia ympäristön mikrobeilta suojaavan kerroksen lehden irtoamiskohtaan.
Kasvien välillä on geneettistä vaihtelua sen osalta, miten ne valmistautuvat talven tuloon. Jos esimerkiksi puisto- tai puutarhakasvi on peräisin etelämmässä sijaitsevilta taimitarhoilta tai sen emokasvi on etelästä kotoisin, voi sen perimässä olla myöhäisempi syysaikataulu.
Pitkälle syksyyn ja alkutalveen puussa kiinni olevat lehdet kielivät kasvin syysaikataulun pettämisestä. Yksi poikkeusvuosi ei onneksi yleensä ole aikuisille kasveille vaaraksi, mutta toistuvat virheet voivat heikentää niiden elinkelpoisuutta.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala