– Esillä on töitä kolmen vuoden ajalta eri tekniikoilla tehtynä. Maalauksissani värit vaihtuvat kausittain, joten ensin oli pääasiassa sinisiä töitä. Seuraavaksi tuli violetti ja nyt käytän paljon punaista, Kivimäki kuvailee.
Teostensa aiheet ja värit nousevat taiteilijan alitajunnasta. Tällä kertaa tauluissa seikkailee eläimiä aina karhusta suteen ja koirasta lampaaseen. Mukana on myös muutama Kalevalasta kummunnut muotokuva: korostuneen itsetuntoinen Joukahainen ja psykopaattinen Kullervo.
– Eläimillä on myyttinen ulottuvuus, jokainen voi samaistua johonkin eläimeen. Uusimmassa työssäni on susi. Olen vainottujen puolestapuhuja, ja eläinmaailmassa se on susi. Susi on jalo eläin, kun siihen tutustuu syvällisemmin, Kivimäki kuvailee.
Kivimäki myöntää, että susi jakaa mielipiteitä, mutta se on luonnon ekologian kannalta tärkeä eläin.
– Pyrin saamaan niin eläimen kuin ihmisen kuvauksessa esiin yksilölliset luonteenpiirteet tai persoonallisuuden ilmein ja värein.
Kivimäki toteaa, että luovuus vaatii usein tilaa ja aikaa, mutta työ itsessään saattaa syntyä hyvinkin spontaanista.
– Kun saavuttaa oikean tunnelman ja mielentilan, voi syntyä nopeasti hyväkin työ, josta sama tunnelma välittyy katsojalle. On tärkeää osata lopettaa työstäminen ajoissa eli silloin, kun teos on vielä raikas ja ilmava, Kivimäki lisää.
Kivimäen useimmissa töissä on tällä hetkellä kerroksellisuutta, mutta hän kertoo siirtyvänsä vähitellen hengittävämpään ilmaisutapaan.
Näyttelyssä olevien maalausten maisemat ovat unenomaisia ja hieman jopa usvan takaa paljastuvia. Eri värisävyt violetista siniseen, harmaan kautta kellertävään ja vihreään saavat katsojan pohtimaan, että avautuuko edessä meri- vai metsämaisema. Tulkinnan taiteilija haluaa jättää katsojalle.
– Taiteilija tekee taidetta itselleen, ei yleisölle, joten muut joko pitävät siitä tai eivät. Katsoja voi myös ohittaa taiteen niin, ettei se herätä tuntemuksia. Parhaimmillaan työstä välittyy synergiaa työn ja katsojan välille. Jokaisella taiteen tekijällä on oma käsialansa ja aidosti tehty työ on tekijänsä näköinen, Kivimäki toteaa.
Kivimäki on asunut kolme vuotta Laitilassa, mutta hän on kotoisin Helsingistä. Pääkaupunkiseudulla ja jonkin aikaa Turussa asuessaan meri on aina ollut häntä lähellä. Nyt, kun uusi koti löytyi Laitilasta, on meri saavutettava muilla keinoin.
– Olen Laitilassa maalannut ensimmäistä kertaa merinäkymiä, joten ehkä se meren kaipuu on siirtynyt taiteeseeni, Kivimäki pohtii.
Ulla Kivimäen taidenäyttely on esillä Taidegalleria Horisontissa joulukuun loppuun asti.