– Haluaisin toivottaa onnelliselle kansalle onnellista päivää, mutta valitettavasti kaikkea onnea ei voi tällä hetkellä toivottaa, sillä elämme jonkinlaista saranakohtaa, jonka tunnemme ilmapiirissä, Arstila aloitti.
Hänen mukaansa aika on poikkeuksellinen, koska itäraja on suljettu, välit Venäjään ovat poikki, presidenttimme eivät keskustele ja diplomaattiset suhteet ovat minimissä.
– Mutta on hyvä uutinen on se, että me olemme Naton jäseniä. Risto E.J. Penttilän sanoin ”Suomi on turvassa, mutta rajan takana on murhamies.” Se on rajusti sanottu, mutta se on fakta.
Arstila muistot jatkosodasta ovat pitkään olleet iloisia. Hän muistaa mm. olleensa lapsena pommituksia paossa Uudessakaupungissa ja leikkineensä täällä monenlaisia leikkejä.
– Mutta kun alettiin puhua Ukrainan sodasta, niin omakin muistini avautui ja mieleen tuli pommisuojia, homeen ja ihmisten hajuja ja ne muistot aiheuttivat ahdistusta. Samoin nyt sodan keskellä olevat ihmiset ja heidän lapsensa eivät tule koskaan unohtamaan kokemuksiaan.
Arstilan mukaan ei ole olemassa sellaista vaihtoehtoa, että Venäjä voittaisi sodan tai se jäätyisi paikoilleen, vaan Ukrainan on voitettava.
– Nyt tosin Ukrainan sodan rinnalle on tullut uusia sotia kilpailemaan ihmisten huomiosta ja tuesta. Olemmeko niin kyynisiä, että olemme kyllästyneet kuulemaan samasta asiasta?
Hänen mukaansa tulevat USA:n presidentinvaalit ovat Ukrainan kannalta tärkeät, mutta myös Euroopan tulee ryhdistäytyä ja muistaa, että Ukraina taistelee meidänkin puolestamme.
Arstila oli myös huolissaan demokratian tilasta. Yhdysvallat oli aikanaan demokratian mallivaltio, mutta siellä kehitys on mennyt huonoon suuntaan, eikä siellä kyetä sopimaan kunnolla juuri mistään.
– Demokratia on kuin kukka, sitä pitää hoitaa, muuten se katoaa. Kuten presidentti Kennedy aikanaan sanoi, älkää kysykö, mitä maanne voi tehdä teidän hyväksenne, vaan mitä te voitte tehdä maanne hyväksi.
Hänen mukaan demokratian säilymisen takia pitää ensinnäkin käydä äänestämässä aina kun se on mahdollista. Pitää myös olla tarkka sosiaalisen median kanssa, siellä on tahoja, jotka horjuttavat tarkoituksella luottamustamme demokraattiseen yhteiskuntaan.
– Lisäksi auttakaa ja tukekaa uusia suomalaisia, niitä maahanmuuttajia, jotka ovat tulleet tänne töihin ja haluavat osallistua suomalaisen yhteiskunnan raknetamiseen, tarvitsemme heitä ja tulemme jatkossa tarvitsemaan heitä vieläkin enemmän.
Suomi sijaitsee kovan graniittikallion päälle ja se on Arstilan mukaan muovannut meistä tolkun ihmisiä, jotka vähän funtsivat ensin eivätkä lähde saman tien jokaisen tuulen mukaan.
– Tämä ei ollut kovin iloinen puhe, mutta toivotan teille kaikille oikein hyvää demokraattista itsenäisyyspäivää.
Juhlan tervehdyspuheen piti lukion oppilaskunnan varapuheenjohtaja Ella Paavola. Hänkin muistutti epävarmoista ajoista ja antoi kuulijoille Mauno Koiviston vanhan ohjeen: Emme varmuudella tiedä kuinka tulee käymään, mutta odottakaamme, että kaikki käy hyvin.
Myös Vuoden kulttuuriteko -palkinnon saaneiden yhdistysten puheenjohtajat käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja pitivät lyhyen kiitospuheeseen.
Kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Petteri Pitkämäki totesi, että saatu kunnianosoitus kuuluu kaikille pyhämaalaisille, eritoten niille, jotka ovat osallistuneet lukuisiin talkoisiin.
– Kaikki projektimme ovat osoitus siitä hienosta talkoohengestä, joka yhdistää pyhämaalaiset. Teemme jatkuvasti töitä eri yhdistysten kanssa. Tällaiset kunnioanosoitukset kannustavat meitä jatkossakin kehittämään aluettamme.
Matkailuyhdistyksen Kari Aalto totesi, miten moni Pyhämaan tapahtuma on aluksi ollut vain hullu ajatus, mutta siitä on tullut hyvä idea ja tapahtuma. Kulttuuriteko-palkinnosta hän sanoi pyhämaalaisten olevan ylpeitä, eikä se hänen mukaansa mennyt ollenkaan väärään suuntaan.
– Toivottavasti nyt entistä paremmin ymmärretään, miten hieno ja tärkeä osa Uuttakaupunkia Pyhämaa on. Se on helmi, jonka arvo tulee nousemaan. Ehkä täälläpäin asuvat eivät sitä täysin ymmärrä, mutta kauempaa, maailman metropoleista tulevat osaavat arvostaa merta, luontoa ja rauhaa.
– Lopuksi pitää sanoa, että mielestäni itsenäisyyspäivä on liian sotainen. Ukrainasta puhutaan, että sinne tarvitaan miljoona kranaattia. Tilanne on pysynyt vuoden verran samana, vain kymmenet tuhannet ihmiset ovat kuolleet. Minusta tarvitaan myös rauhantekijöitä, niistä tuntuu olevan suurin pula.
Vuoden kulttuuriteko -palkinnon saajista ja perusteluista on erillinen juttu.
