Presidentinvaalit ovat kolmen viikon päästä ja ehdokkaille on niitä varten keksitty vino pino vaalisloganeita eli mainoslauseita. Niillä yritetään vakuuttaa, että juuri tämän meidän pentti tai pirkko on kansalaisille se sopivin ja paras vaihtoehto.
Vaalisloganin tulisi olla jämäkkä, eikä se saa olla liian monimutkainen tai tulkinnanvarainen. Sen ei kannata luvata liikoja, eikä syleillä maailmoja. Sen pitäisi pureutua ehdokkaan persoonaan, eikä kuvata taustaorganisaatiota. Vaalilauseen keksiminen ei ole helppoa, koska nyt valitut lauseet ovat ennalta-arvattavia ja mitäänsanomattomia. Ympäripyöreitä mainoslauseita ei ole mahdollista yhdistää tiettyyn ehdokkaaseen.
Yle julkaisi joulun välipäivinä jutun, jossa käytiin läpi asiantuntijoiden kommentteja presidenttiehdokkaiden iskulauseille. Asiantuntijoiden mukaan hyvä iskulause tuo positiivista huomiota ja se jää mieleen vähän kuin MTV3:n Putous-hahmon hokema.
Ylen haastattelema sosiaalista mediaa tutkinut Helsingin yliopiston sosiologian professori Eeva Luhtakallio toteaa, että presidenttiehdokkaiden nykyisissä sloganeissa näkyy henkeä pidättelevä hajuttomuus. Käsikirjoittaja ja koomikko Joonas Nordman haluaisi nähdä iskulauseita, joista tulee ärsyttäviä korvamatoja. Tampereen yliopiston viestinnän professori Pekka Isotaluksen mukaan hyvä mainoslause herättää keskustelua.
Alexander Stubb (kok.) lupaa olla yhdistävä tekijä. Pekka Haavisto (valitsijayhdistys) puhuu yhteisen Suomen puolesta. Olli Rehn (valitsijayhdistys.) kertoo olevansa vakaa kuin kallio. Jussi Halla-aho (ps.) korostaa, että Suomen pitää olla turvallinen tila. Jutta Urpilainen (sd.) tarjoaa palveluitaan presidentiksi, jotta ketään ei jätetä. Li Andersson (vas.) aikoo olla seuraava koko kansan presidentti. Mika Aaltola (valitsijayhdistys) tarjoaa viisautta nähdä ja rohkeutta toimia. Sari Essayah (kd.) kertoo olevansa parasta Suomelle. Hjallis Harkimo (Liike Nyt) kertoo johtavansa, ei selittävänsä.
Äkkiseltään vilkaistuna Harkimon vaalilause kuulostaisi eniten henkilöön sopivalta. Bisnesmies on tottunut johtajana tekemään yksinvaltaisia päätöksiä, joita ei tarvitse muille selitellä. Jos hän toimisi samoin presidenttinä, se ei ehkä olisi Suomen eduksi. Stubbin vaalilupaus on paikallaan, koska oman puolueen rivitkään eivät ilmeisesti seisseet yhtenä rintamana hänen takanaan. Ennakkosuosikin asemasta nauttivan Stubbin vaalilause on kuitenkin kovin yllätyksetön.
Haaviston vaalilause jää ylätasoiseksi, koska joka tapauksessa Suomi on jokaiselle suomalaiselle yhteinen. Löysäksi jäävää lausetta olisi voinut hieman elävöittää jotenkin ilman, että se kuulostaa manifestilta tai visiolta. Vaalilupaus on jo oikean suuntainen, mutta jäänyt parin ideapalaverin päähän hyvästä. Rehnin kallionvakaus puolestaan juurruttaa miehen syvälle Suomen maapohjaan, mutta tylsään lauseeseen olisi voinut lisätä vielä pilkahduksen huumoria. Olisiko harmautta kannattanut korostaa vakauden ohella?
Halla-ahon turvallinen tila kuulostaa siltä, että se juontaisi suoraan perussuomalaisten puolueohjelmasta. Toisaalta turvallinen tila on yhdistettävissä nykymaailmassa myös me too -ajatukseen, tuskin hän sitä tavoitteli, koska puolue ei ainakaan ole profiloitunut henkilökohtaisen tilan koskemattomuuden kannattajana. Lausahdus antaa myös pohjaa monenlaisille meemeille tai trollaukselle.
Urpilaisen lupaus ei tuo uutta. Hyvinvointivaltiossa on ainakin pyritty tähänkin asti siihen, ettei ketään jätetä. Lause ei ole kovin iskevä ja se on turhan maailmaa syleilevä, mutta taustalla siintää jo vähän ajatusta. Essayahin lupaus olla parasta Suomelle tai Anderssonin ajatus koko kansan presidenttiydestä eivät oikein istu kantajilleen. Anderssonin mainoslause on myös lainattu edellisiltä presidenteiltä. Fakta kuitenkin on, ettei tilastojen valossa näiden puolueiden kannatus riitä nostamaan heistä koko kansan presidenttiä, joten lauseiden sisällöt vesittyvät jo faktoilla.
Aaltolan viisautta ja rohkeutta tarjoava lause kuulosti vaalikampanjan alkaessa erilaiselta kuin nyt. Lauseen hohto on laskenut samaa tahtia miehen kannatuslukujen kanssa. Tampereen yliopiston viestinnän professori Pekka Isotalus muistuttaa, että ylipäätänsä Suomessa on vaarallista kehua itseään, koska se ei herätä Suomessa myönteisiä reaktioita. Ehkä tämä olisi toiminut Aaltolalle paremmin, jos pelikenttänä olisi ollut hänelle tutuksi tullut Amerikka.
Ottamatta millään tavalla kantaa puoluepolitiikkaan, niin parhaiten mainostoimiston myymistä lauseista omansa ovat valinneet Harkimo, Stubb ja Rehn. Valittiinpa presidentiksi kuka tahansa, niin hän joutuu vastaamaan mainoslauseensa sisällöstä kansalle. Hän joutuu avaamaan jatkossa ajatuksiaan siten, että mainoslauseet muuttuvat oikeiksi asioiksi. Toivottavaa ehkä on, ettei hän tee sitä niin kryptisesti kuin valtavan kansansuosion saavuttanut Sauli Niinistö, vaan löytäisi oman tapansa.
Katja Kaartinen
toimittaja