Ihmisten ja koko ihmiskunnan murheellisesta tilasta kertoo karulla tavalla se, ettei edes Betlehemin kedolla ja kaupungissa vallitse rauha ihmisten kesken. Lähellä käydään Gazan julmaa sotaa ja Länsirannallakin vallitsee ihmisten kesken viha, ei rauha.
Joulun juhlallisuudetkin oli jouduttu Betlehemissä perumaan jouluyön messua lukuun ottamatta. Normaalisti Jeesuksen syntymäkirkossa vierailee jouluna valtavasti väkeä. Se onkin monin tavoin koskettava ja kiehtova kirkko, itsekin sain siellä vierailla jouluna puoli vuosisataa sitten.
Jouluevankeliumin enkelin viesti paimenille sisälsi myös tämän vahvan sanoman: Älkää pelätkö.
Se on sangen ajankohtainen asia myös tällä hetkellä, ei vain jouluna, vaan joka päivä.
Pelon aiheita valitettavasti riittää jokaisella yksityisellä ihmisellä ja myös koko kansalla ja koko ihmiskunnalla. Moni pelkää tulevaisuutensa ja toimeentulonsa takia. Monen pelkona on sairastuminen ja kuolema. Ilmastonmuutos ja sen tuhoisat seuraukset pelottavat ihmisiä sekä Suomessa että muualla maailmassa. Sodan kauhuja joutuu valitettavasti moni pelkäämään Ukrainassa, Lähi-Idässä ja monissa muissa maissa.
Suomessakin moni pelkää sotaa. Helsingin Sanomien joulun alla julkaistun gallupin mukaan peräti puolet suomalaisista on sitä mieltä, että Suomen on varauduttava sotaan lähivuosina. Kunnallisalan kehittämissäätiön tuoreen tutkimuksen mukaan 79 prosenttia suomalaisista pitää puolestaan Venäjän poliittista ja sotilaallista painostusta erittäin tai melko vakavana uhkana. Kyberhyökkäykset ja tietomurrot koki uhaksi vielä useampi. Sosiaalista eriarvoisuutta ja Suomen velkaantumista piti uhkana vajaat 70 prosenttia suomalaisista.
Miten me sitten voisimme helpottaa omia ja toisten pelkoja. Joskus tieto auttaa. Tuoreeksi esimerkiksi kelpaa vaikkapa koronatauti. Epidemian alussa se herätti monissa suurta pelkoa. Tuntematon tauti uhkasi terveyttä ja elämää. Muistan yhden kaverini parahtaneen, että ”me kuolemme tähän kaikki”. Kun tieto taudista, siltä suojautumisesta ja sen seurauksista lisääntyi, pelko väheni.
Tiedot ilmastonmuutoksestakin pelottavat välillä valtavasti. Toisaalta tieto myös vähentää pelkoa, kun selviää, että tilanne ei ole sittenkään toivoton. Tarvitaan vain tekoja. Sekä yksittäisiltä ihmisiltä että yhteiskunnilta ja ihmiskunnalta.
Aina ei tieto tietenkään auta ja onpa väitetty niinkin, että joka tietoa lisää, se tuskaa lisää.
Joulun myötä korostuikin se, miten hengellinen vakaumus voi karkottaa pelon ja antaa ihmiselle rauhan sisimpään.
Erityisesti tämä näyttää korostuneen sota-aikana. Rintamilla rukoiltiin paljon ja pyydettiin rauhaa sekä sisimpään että taisteluihin. Tästä kertoo uusikaupunkilaissyntyisen myöhemmän arkkipiispan Martti Simojoen nuorena pappina vuonna 1940 toimittama kirja. Hän on koonnut siihen sankarihautajaisissa pidettyjä puheita.
Yhdessä niistä kerrotaan kahden rintaman sotureista, jotka kamppailevat sankarillisesti ylivoimaista vihollista vastaan ja kantavat samalla syntien anteeksiantamuksen rauhaa sisimmässään.
Monille varttuneesta väestä on tuttu niin sanottu Yliopiston almanakka, siis se pieni keltakantinen perusalmanakka, jota Helsingin yliopisto kauan julkaisi. Sillä on perin pitkät perinteet, mutta se on elänyt ja muuttunut myös ajan myötä. Koskettavaa on, että ensimmäisellä varsinaisella kalenterisivulla, sen yläosassa ennen tammikuun päivyriä on tärkeä lause ”Anna, oi Jeesus, rauha ja menestys”.
Voiko tärkeämpää ja parempaa pyyntöä uuden vuoden alkaessa olla.
Onnellisen ja hyvän uuden vuoden toivotuksiin moni taitaakin tässä vuodenvaihteessa lisätä yhden sanan: Rauhaa!
Matti Jussila
päätoimittaja, emeritus