Urheilugaala ja vuoden parhaat

0

Tänään on taas se päivä vuodesta, kun Urheilutoimittajain liitto nimeää ja laittaa järjestykseen jäsenistönsä mielestä parhaiten viime vuonna menestyneet urheilijat, valmentajat ja joukkueet. Vuodesta 1947 lähtien liitto on nimennyt vuoden urheilijan.

Lähes poikkeuksetta urheilutoimittajien äänestyksessä ovat kärkisijoille nousseet yleisurheilijat ja perinteisten hiihtolajien edustajat – usein tai ainakin välillä ihan oikeutetustikin. Kolme kertaa valinta on osunut moottoriurheilijaan ja neljä kertaa jalkapalloilijaan. Sen sijaan muiden joukkuelajien edustajia tai esimerkiksi alppihiihtäjää ei Suomessa vuoden urheilijaksi ole valittu.

Muun muassa viiden Stanley Cupin, monenlaisten piste-ennätysten ja kaudesta toiseen kovalla tasolla noin 100 ottelua NHL:ssä pelannutta Jari Kurria ei ikinä arvostettu Suomen vuoden urheilijaksi. Jos ei muuta, aina joku heitti kertaalleen vuoden aikana keihästä sen verran pitkälle, että urheilutoimittajamme olivat myytyjä. Barkovin, Rantasen, Ahon ja kumppanien suorituksista huolimatta, jääkiekkoilijaa ei valita vuoden urheilijaksi nytkään. Heidän edelleen menee tälläkin kertaa muun muassa yleisurheilija, seiväshyppääjä Wilma Murto.

Valinta ei tietenkään ole aina helppo, kun pitäisi arvostaa eri lajien huipuilla urheilleet paremmuusjärjestykseen. Minun papereissani Murtokaan ei ole vuoden urheilija 2023 – ehkäpä 2024 on Murron vuoro. Minun papereissani tehdään lopultakin historiaa valitsemalla joukkueurheilija, joka ei ole jalkapalloilija. Joukkueurheilija, joka vääräleukojen mielestä ei ole voittanut mitään, eikä siksi ansaitsisi titteliä.

Minun papereissani valinta varmistui jo helmikuussa. Tuolloin koripallotähtemme, Lauri Markkanen, pelasi historiallisesti NBA:n tähdistöottelussa. Maailmassa on noin 450 miljoonaa koripalloilijaa. Heistä noin 450 pelaa maailman kovimmassa koripallosarjassa NBA:ssa. Heistä puolestaan 24 valitaan tähdistöotteluun. Hieman kärjistetysti voidaan siis sanoa Lauri Markkasen olevan 24 parhaan joukossa 450 miljoonan massasta. Viimeisen sinetin valinta sai minun papereissani NBA-kauden jälkeen, kun Markkanen valittiin koko liigan kehittyneimmäksi pelaajaksi. Siinä hieman mittakaavaa. Eiköhän hän jotakin ole saavuttanut!

Moni suomalaisvalmentaja onnistui vuonna 2023 työssään erinomaisesti. Koripallovalmentaja Tuomas Iisalo valmensi Bonnin Saksan Bundesliigassa hopealle ja Mestarien liigan voittoon. Mestarien liiga ei ole koripalloilussa Euroopan ykköskilpailu, mutta molemmat saavutukset olivat pienen budjetin joukkueelta suuria yllätyksiä.

Kahdesti vuoden valmentajana jo palkittu Tuomas Sammelvuo puolestaan koutsasi puolalaisseuransa lentopallon Mestarien liigan voittoon ja luotsasi lisäksi Kanadan maajoukkueen Pariisin olympialaisiin. Keväällä näytti vielä toiselta, mutta kumpikaan Tuomas ei sittenkään vie minun papereissani vuoden valmentajan titteliä.

Pahoittelut, Jarkko Nieminen. On huutava vääryys, suorastaan rikollisen väärin, että sinua ei kertaakaan loisteliaalla urallasi valittu Suomen vuoden urheilijaksi, vaikka olisit varmasti ansainnut useammankin tittelin. Vuonna 2023(:kin) teit upeaa työtä valmentajana, viemällä Suomen miesten tennismaajoukkueen Davis Cupissa historiallisesti neljän parhaan joukkoon. Minun papereissani joudut kuitenkin edelleen odottamaan tuota henkilökohtaista vuoden parhaan palkintoa. Osana vuoden joukkuetta tulet sen sijaan palkinnon saamaan. Kyseinen titteli kuuluu itseoikeutetusti miesten tennismaajoukkueelle.

Vuoden valmentajana palkitsisin meille uusikaupunkilaisille kovin tutun koripallovalmentaja Gordon Herbertin. ”Gordie” aloitti valmennusuransa Korihaissa kaudella 1994–95, johdattaen Korihait heti SM-hopealle. 30 vuotta Gordie on tehnyt upeaa ja menestyksekästä uraa ympäri Eurooppaa, piipahtaen välillä jopa NBA:ssakin. Gordie viettää työnsä vuoksi puolet vuodesta ulkomailla, mutta on juurtunut Suomeen ja Uuteenkaupunkiin.

Vuonna 2022 Gordie valmensi Saksan miesten koripallomaajoukkueen EM-pronssille ja kirkasti mitalin syksyllä 2023 MM-kultaan. Todellakin – maailmanmestaruuteen! Kesällä 2024 Gordie johdattaa Saksan maajoukkueen Pariisin olympiaturnaukseen. Ja tämä kaikki siis globaalissa lajissa, joka on äärimmäisen kilpailtu ja jalkapallon jälkeen maailman toiseksi harrastetuin.

Maailmanmestaruus oli koripalloilussa Saksan ensimmäinen. Sanomattakin on selvää, että se oli myös ensimmäinen suomalaisen voittama. Kaipaako joku oikeasti lisää perusteluja? Paljon onnea Gordie!

Marko Pitkäranta