Uusikaupunkilaisille historiallinen miljöö on niin tuttu, että sitä pitää itsestään selvänä.
– Koko Suomen mittakaavassa historiallisia keskustoja, alueita tai ylipäätään historiallista rakennuskantaa on kuitenkin vähän, kaupunginarkkitehti Leena Arvela-Hellén sanoo.
Suomen rakennuskanta on verraten nuorta, vain noin viisi prosenttia rakennuksista on rakennettu ennen vuotta 1920. Enemmistö maamme rakennuksista on rakennettu sotien jälkeen.
Porvoossa perustettiin 2000-luvun alussa Suomen historiallisten kaupunkien yhdistys. Yhdistyksen tehtävänä on vaalia Suomen vanhojen kaupunkien arvokasta rakennuskantaa ja kaupunkikulttuuria. Yhdistys kuuluu myös pohjoismaisten puukaupunkien Den nordiska trästaden -verkostoon.
Arvela-Hellénin mielestä historiallisten alueitten vaalimiseen tarvittaisiin myös valtiovalta mukaan.
– Valtaosa historiallisista rakennuksista on yksityisomistuksessa. Rakennuskanta uhkaa rapistua, jos ne jäävät täysin yksityisten ihmisten vastuulle. Valtion pitäisi tukea niiden säilyttämistä.
Hän on tyytyväinen, että yleensä historiallisilla alueilla asuvat ihmiset itse arvostavat omaa ympäristöään.
– Vanhaa rakentamiskulttuuria pitää kuitenkin opettaa. Vaikka ihmiset ovat ylpeitä vanhasta ympäristöstään, niin silti se on helposti pilattavissa.
Arvela-Hellén toimii nyt toista vuotta Suomen historiallisten kaupunkien yhdistyksen puheenjohtajana ja suunnittelija Sonja Stenman yhdistyksen sihteerinä. Yhdistyksessä on ollut tapana, että vetovastuussa on aina yksi kaupunki kerrallaan, ja puheenjohtaja ja sihteeri ovat samasta kaupungista.
Yhdistys järjestää noin kuusi kertaa vuodessa hallituksen kokouksen sekä sen lisäksi kaikille avoimia aihepiiriin liittyvän webinaareja. Lisäksi yhdistys osallistuu pohjoismaiseen yhteistyöhön.
– Seuraava pohjoismainen konferenssi järjestetään syyskuussa Turussa. Sen teemana on gård eli rakennuksiin liittyvät ulkotilat, Stenman kertoo.
Hänen mielestään Suomessa puhutaan liian vähän arkkitehtuurista ja kulttuurirakentamisen perinteiden säilyttämisestä.
– Englannissa arkkitehtuuri on noussut matkailullisestikin tärkeäksi teemaksi.
Vakka-Suomessa on käynnistetty Juurimatkailu-hanke, joka liittyy kiinteästi myös vanhaan rakennuskantaan.
– Kun ihmisille omat juuret ovat tärkeitä, myös vanha rakennuskanta säilyy, Arvela-Hellén toteaa.
Teija Uitto
Uudessakaupungissa on Suomen suurin eheä empirepuutalojen kokonaisuus. Yhtä iso puutalokokonaisuus löytyy Kaskisista.
– Olen vertaillut historiallisia puutalokokonaisuuksia ja Kaskisissa on suurin piirtein yhtä iso puutalokokonaisuus, Leena Arvela-Hellén kertoo.
Sen sijaan esimerkiksi Rauman ja Porvoon vanhat kaupungit tai esimerkiksi Turun Porth Arthur (Portsa) ovat kooltaan pienempiä kokonaisuuksia.
Uudenkaupungin puutalokokonaisuus on 1800-luvun puolivälistä.
Uudessakaupungissa oli kaksi tuhoisaa tulipaloa 1800-luvulla. Kaupungin itäosa tuhoutui palossa 1846 ja länsiosa 1855.
Nykyiset empirepuutalot on rakennettu näiden tulipalojen jälkeen. Empirepuutaloja on keskustassa kaikkiaan noin 600.
