Luonnossa oleilulla on tutkitusti monipuolisia hyvinvointivaikutuksia. Luontoretki kesken kiireisen arjen laskee verenpainetta ja vähentää stressiä. Talviaikaan vähäisen luonnonvalon kokeminen auttaa tasaamaan sisäistä kelloa ja vähentämään kaamoksen aiheuttamaa rasitusta elimistölle.
Kosketus luontoon tuo fyysistä hyvinvointia, sillä altistuminen maaperän hyödylliselle mikrobistolle voi vahvistaa immuunipuolustusta. Luonnossa liikkuessa tulee myös harrastettua usein lähes huomaamatta terveydelle hyödyllistä liikuntaa, puhumattakaan luontoliikuntalajien kuten vaikkapa polkujuoksun, maastopyöräilyn tai hiihtämisen harrastamisesta.
Tutkimuksissa on havaittu jonkin verran eroja sillä, kuinka ihmisten persoonallisuuspiirteet ja luonnon tuntemus vaikuttavat luonnon hyvinvointivaikutuksiin. Erityisen palauttaviksi luontoympäristön kokevat melulle herkät ihmiset ja toisaalta myös he, jotka kokevat luonnon ja luonnossa olon lähtökohtaisesti omakseen.
Ihmisen henkilökohtainen luontosuhde voi hidastaa luonnosta nauttimista. Jos luonnon kokee vieraaksi, vastenmieliseksi tai jopa pelottavaksi paikaksi, siellä oleskelu ei välttämättä tunnu niin hyvältä. Usein luontoon suhtautuu positiivisemmin, kun se on tutumpi. Mielenkiintoiset luontoliikuntalajit ja luonnossa esiintyviin eliölajeihin tutustuminen voivat tuoda uudenlaisia näkökulmia.
Luonto toimii ekosysteemipalveluiden tuottaja, eli se ylläpitää elämää – myös meidän ihmisten. Ehkä ilmeisin palveluista on kasvien yhteyttämisen sivutuotteena valmistama happi, jota ilman ei maapallolla olisi tuntemaamme elämää. Hapen lisäksi luonnon monimutkaiset verkostot tuottavat ihmisten käyttämän ravinnon, tarjoavat suojaa ja raaka-aineita lukuisiin tarpeisiimme.
Vaikka ihmisillä on keinot ja valta tuhota luontoa loputtomiin, on syytä muistaa myös, että luonto voisi varsin hyvin ilman meitä, mutta me luonnon osana emme pärjää ilman.
Kun luontoa ja sen lajistoa oppii tuntemaan, osaa myös katsoa sitä uusin silmin.
Eri metsätyypit ja eri-ikäiset metsät erottuvat toisistaan, kun ne harjaantumattoman katseen kohteena ollessaan näyttivät kaikki samankaltaiselta puustoiselta maastolta. Kirkkaan, vapaana virtaavan kosken merkitys luontoympäristönä nousee uuteen arvoon, kun osaa ajatella sitä herkkänä ja uhanalaisena kokonaisuutena. Koivupökkelö erottuu ympäristöstään kymmenien lahopuusta riippuvaisten lajien muodostamana saarekkeena.
Luonto tekee meille hyvää. Olkaamme mekin vuorostamme hyväksi luonnolle.