Yhtiö toimitti viime syksynä Turun yliopiston kanssa yhteistyötä tekevälle Aistila Oy:lle testattavaksi 27 varastoporkkanaerää.
– Testissä testattiin kuutta eri varastoporkkanalajiketta, Eskimo, Naval, Romance, Maestro, Newhall ja Nerac. Näistä viljelyn päälajikkeita ovat Romance, Newhall ja Maestro, projektipäällikkö Susanna Saari Vihannes-Laitilasta kertoo.
Koulutettu raati arvioi 27:stä porkkanaerästä väriä, makeutta, porkkanalle ominaista makua, karvautta, maamaisuutta, rakenteen mehukkuutta sekä rakenteen rouskuvuutta.
Aistila Oy:n operatiivinen johtaja Mari Norrdal kertoo, että makutestin tekivät 25 aistinvaraiseen arviointiin koulutettua raatilaista.
– Tutkimuksen perusteella Maestro- ja Newhall-lajikkeet vaikuttivat potentiaalisimmilta lajikkeilta aistiominaisuuksien ja tasalaatuisuuden perusteella.
Saaren mukaan testitulos on hyvä, koska Maestro ja Newhall ovat Vakka-Suomessa eniten viljellyt varastoporkkanalajikkeet.
– Tässä tutkimuksessa ei menty vielä niin pitkälle, että olisi tehty tarkempi tilastollinen analyysi porkkanan ”taustoista”, eli maaperästä ja viljelytoimenpiteistä. Nyt tutkittiin vasta eri porkkanaerien makua, Saari sanoo.
Tulosten perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että maalajeilla ja viljelytoimenpiteillä muun muassa lannoituksella on vaikutusta porkkanan makuun.
– Porkkanalajikkeilla oli eroa maussa ja rakenteessa eri erissä, eli kaikki saman lajikkeen porkkanat eivät yksinkertaisesti olleet hyviä tai huonoja, vaan maku ja rakenne vaihteli eri erissä.
Vihannes-Laitila aikoo jatkaa tutkimusta viljelyyn asti. Porkkanoita viljellään erilaisilla maalajeilla vaihdellen runsasmultaisista eloperäisistä maalajeista vähämultaisiin kivennäismaihin.
– Ravinnetasapaino on varmasti se yksi tärkeä tekijä tässä, että porkkana saa maasta oikean määrän tarvitsemiaan ravinteita. Ravinteita täytyy silloin olla maassa oikeassa suhteessa ja ravinteiden otto täytyy tarvittaessa turvata esimerkiksi kastelulla. Viljelijät ottavat maista maanäytteitä, joiden tulosten perusteella tehdään lannoitussuunnitelmat, Saari kertoo.
Vihannes-Laitila haluaa löytää lajikkeet ja kasvuolosuhteet, jotka tuottavat paitsi maultaan, myös säilyvyydeltään hyviä porkkanoita. Makutestissä hyvin pärjänneet lajikkeet Maestro ja Newhall ovat myös varastossa parhaimmin säilyviä lajikkeita.
– Myös lajikkeen ulkonäkö vaikuttaa valintaan, eli porkkanalla pitää olla hyvä ulko- ja sisäväritys, kaunis muoto ja sileä pinta. Lisäksi viljelijän lajikevalintaan vaikuttaa sen satoisuus, Saari sanoo.
Vihannes-Laitila jatkaa tulevalla kasvukaudella testauksia. Saari kertoo, että tarkoitus on uusia makutesti ja verrata tuloksia laajemmin myös viljelytoimenpiteisiin.
– Tavoitteena on viljellä kuluttajille mahdollisimman hyvänmakuista porkkanaa.
Siemenjalostajat tuovat markkinoille koko ajan uusia lajikkeita. Siemenet tulevat ulkomaisilta, pääosin hollantilaisilta siemenjalostajilta. Kaikki uutuuslajikkeet eivät kuitenkaan sovellu Suomen olosuhteisiin.
– Lajikkeita pitää testata koko ajan normaaliviljelyn ohella, että löydetään parhaat lajikkeet viljelyyn, Susanna Saari Vihannes-Laitilasta toteaa.
