Kalantilaisen Matilda Laakson harrastusvalikoima on ehtinyt vuosien varrella kasvamaan suureksi. 14-vuotiaan nuoruuteen on mahtunut voimistelua, pianonsoittoa, judoa, painia ja jalkapalloa.
Tällä hetkellä lajivalikoimaan sisältyy kesälajina jalkapallo, mutta muulloin Laakson voi löytää kamppailusaleista brasilialaisen jujutsun tai lukkopainin parista. Kyseisiä lajeja Laakson on harrastanut vasta alle vuoden ja syy, tai pikemmin innostus, lajeja kohtaan syntyi äitinsä kautta.
– Seurasin äitiäni paljon, kun kävin uimahallissa uimassa ja hänellä oli samaan aikaan treenit siellä. Siihen aikaan harrastin judoa vielä, mutta lopetin sen ja olin noin vuoden tauolla. Äidille olin sitten pitkään kinunnut päästä mukaan, koska se näytti sivusta katsottuna niin kivalta, Laakso muistelee.
Harrastustauko oli suunniteltua, mutta kiinnostus lajeja kohtaan oli niin kova, että tauko piti laittaa poikki.
– En pystynyt olla ilman kamppailulajeja. Se on vaan elämäntapa, Laakso kiteyttää.
Brasilialaisessa jujutsussa Laaksolla on takana kaksi kilpailua ja lukkopainissa yksi. Hyvällä tavalla hämmentävintä oli se, että jokaisessa kolmessa kilpailussa Laakso on seissyt ylimmällä palkintopallilla, lukkopainissa vieläpä SM-kulta kaulassaan.
– Ennen ensimmäistä kisaani olin harrastanut vasta muutaman kuukauden jujutsua, joten olin luonnollisesti ihan ihmeissäni, että todella voitin, hän naurahtaa.
Kanssakilpailijat ovat varmasti saattaneet harrastaa monia vuosia enemmän lajia mitä Laakso. Mutta judo- ja painitausta ovat puolestaan olleet Laakson mielestä etuja hänelle.
– Lähden jokaiseen kilpailuun sillä asenteella, että voitan tämän enkä anna itseni hävitä, hän julistaa.
Lukkopainin ja jujutsun harrastaminen samaan aikaan ei tuota Laakson mielestä vaikeuksia, koska niissä on paljon samankaltaisuutta. Esimerkiksi ensimmäisissä lukkopainikisoissa hän ei aluksi tajunnut, että kyseessä oli nimenomaan lukkopaini eikä jujutsu.
– Kilpailuissa toki säännöt ovat erilaisia. Lukkopainissa saa tehdä paljon enemmän asioita minun ikäisten sarjassa, kuin jujutsussa, Laakso pohtii.
Jujutsu on näistä lajeista hänen mielestään se vaativampi laji. Erilaisia liikkeitä on paljon, mutta yksikin väärä liike voi ratkaista todella paljon kisoissa. Laakson aiemmin harrastamaa judoa hän kuvailee enemmän pystylajiksi, jossa erilaisia juttuja voi tehdä vasta, mitä arvokkaamman vyön saa.
– Judossa on esimerkiksi sama puku koko ajan, mutta jujutsussa sinulla voi olla puku tai ei. Siinä mielessä se on hauskaa, että kisata voi eri tavoilla, hän kuvailee.
Seuraavat kisat Laaksolle on ensi kuussa koittavat SM-kisat, joihin hän lähtee tietenkin voittamaan, kunhan viime aikoina vaivannut pieni polvivamma ei pahennu.
Uudenkaupungin Kamppailu-Urheilijoissa harrastava Laakso kehuu oman seuransa ryhmähenkeä ja seurakavereitaan, jotka voivat harjoituksissa muuttaa koko päivän tunnelman.
Ryhmähenkeä vahvistaa myös se, että harjoituksissa on samanaikaisesti harjoittelemassa kaikenikäiset. Laakso kokee sen myös vahvuudeksi kisoja silmällä pitäen, että harjoituksissa saa otella vanhempia sekä isompia vastaan.
– Välillä voi olla huonompi päivä eikä jaksaisi treenata, mutta loppujen lopuksi harjoitus voikin olla koko päivän paras asia, Laakso huomauttaa.
Yläkoulua käyvä Laakso toivoo ja uskoo kilpailevansa vielä pitkään. Tulevaisuudessa olisi myös kiva kierrellä maailmaa ja nähdä uusia paikkoja.
Hänen ystävä ja seurakaveri Venla Tuominen onkin kuulemma kovasti houkuttelemassa Laaksoa erilaisiin kansainvälisiin kisoihin.
– Hän ottamassa minua kaikkiin erilaisiin kisoihin esimerkiksi Saksasta oli puhetta. Katsotaan mitä tapahtuu, Laakso naurahtaa.
