– Aiemmin oli aina tapana neuvotella rakentavasti ryhmien kesken käsiteltävänä olevista asioista. Tavoitteena oli aina Uudenkaupungin etu, Tarmo Kallio ja Raimo Kuusinen korostavat.
He olivat vuosikymmeniä keskeisesti mukana kaupungin päätöksenteossa, Kallio sosialidemokraateissa ja Kuusinen kokoomuksessa.
– Emme suinkaan aina olleet asioista samaa mieltä, mutta neuvotteluissa pyrittiin löytämään yhteisymmärrys ja jonkinlainen kompromissi, he sanovat miltei samoin sanoin.
Miehet tapasivat toisensa yhteisten asioiden hoidossa ensimmäisen kerran Pyhämaan liitosneuvottelujen yhteydessä vuonna 1974, siis 50 vuotta sitten. Siitä lähtien yhteistyö ja ainakin yhteydenpito on jatkunut ja jatkuu edelleen. Kaupungin luottamustoimet Raimo Kuusinen jätti vähän ennen vuosituhannen vaihtumista, Tarmo Kallio vähän sen jälkeen.
He korostavat eri tavalla ajattelevien ihmisten valmiutta keskustella keskenään. Aikanaan se tapahtui ennen kaikkea valtuustoryhmien kesken. Molemmat olivat keskeisiä henkilöitä omissa ryhmissään. Raimo Kuusinen toimi lisäksi pitkään kaupunginvaltuuston tai kaupunginhallituksen puheenjohtajana.
Käännetään katse kuitenkin hetkeksi niihin menneisiin hyviin aikoihin. Hyvistä ajoista voi perustellusti puhua Uudenkaupungin kohdalla 1970- ja 1980-luvulla ja vielä 1990-luvun alussakin. Kaupunki kasvoi ja kehittyi monin tavoin.
Uusikaupunki kasvoi noina aikoina jo alueellisesti moninkertaiseksi. Pyhämaa liitettiin kaupunkiin vuonna 1974, Lokalahti 1981 ja Kalanti 1993. Myös väkiluku lisääntyi sekä näiden kuntaliitosten että muuttoliikkeen myötä.
Myös paljon muuta kehitystä tapahtui.
Autotehdas oli aloittanut toimintansa Uudessakaupungissa vuonna 1969. Kehitys jatkui seuraavallakin vuosikymmenellä
– 1970-luvulla kaupunkiin sijoittui Salcompin tehdas, Hakametsän rakentaminen aloitettiin ja kaupunkiin saatiin jäähalli, Tarmo Kallio luettelee.
– Seuraavalla vuosikymmenellä rakennettiin muun muassa uimahalli, kulttuurikeskus Cruselli, terveyskeskus, Saarniston koulu ja paloasema, hän listaa.
– Lisäksi kaavoitettiin Pajala ja saatiin junalauttayhteys Ruotsiin, Raimo Kuusinen lisää.
Kaupungin kehittämisessä oli molempien mielestä iso osuus päättäjien yhteistyöllä ja kompromissihakuisuudella.
Vuosituhannen viimeinen vuosikymmen oli sitten täysin toisenlainen. Autotehdas ajautui suuriin vaikeuksiin ja kaupungin työttömyysaste nousi maan korkeimmaksi, lauttayhteys loppui ja laivanrakennuskin uhkasi Uudessakaupungissa päättyä.
– Se oli lohdutonta aikaa Uudessakaupungissa, Tarmo Kallio toteaa.
– Ainoa lohtu oli oikeastaan se, että kaupungin saamat yhteisöverot olivat isot aiempien vuosien ansiosta, Raimo Kuusinen lisää.
Syyt vaikeuksiin tulivat kaupungin ulkopuolelta, mutta päättäjien yksituumaisuutta tarvittiin vaikeuksista selviämiseen, esimerkiksi ennätysmäisen työttömyyden selättämiseen.
Kaupungin tämänhetkiseen tilanteeseen miehet eivät halua ottaa enemmälti kantaa. Päätöksenteon mallia he kuitenkin pohtivat.
– Millainen mahtaa olla poliittisten ryhmien yhteistyö tänään. Neuvotellaanko asioista asiallisesti ja rakentavasti. Pyritäänkö vaikeistakin asioista löytämään yhteisymmärrys ja kompromissi, he miettivät.
– Toisinaan näyttää ainakin julkisuudessa siltä, ettei yhteistyö eikä kaikki muukaan toimi ihan niin kuin pitäisi. Sivusta katsoen asiat saattavat tietenkin näyttää toiselta kuin mitä ne ovat, he pohtivat.
Myös kaupunginhallituksen erottaminen vuosituhannen alussa vaikuttaa Tarmo Kallion mukaan edelleen ilmapiiriin.
– Se oli järjetön päätös, joka johtui paljolti neuvotteluyhteyden puutteesta, hän sanoo.
Molemmat ovat olleet siis jo pitkään pois kaupungin päätöksenteosta. Heidän yhteistyönsä ja yhteydenpitonsa on kuitenkin jatkunut senkin jälkeen ja jatkuu edelleen.
– Aina ei suinkaan puhuta kaupungin asioista, vaan myös paljosta muusta. Viimeksi keskustelun aiheena olivat presidentinvaalit. Ne ovat mukavia ja virkistäviä keskusteluja, he kertovat.
Matti Jussila
