Tapahtuma koostui hartaudesta, ukrainalaisyhtiesön järjestämästä ohjelmasta sekä kahvituksesta. Tapahtuma päättyi kynttilöiden sytytykseen Uudenkaupungin torilla.
Ilta alkoi kirkon hiljentyessä kuuntelemaan Ukrainan kansallislaulua ja katsomaan, kun Ukrainan lippu saatettiin Suomen lipun viereen kirkon etuosaan. Uudenkaupungin kirkkoherra Juhana Markkula sekä Uudenkaupungin Ukrainan apukeskus Slavan perustajan Olga Gotsmanova toivottivat ihmiset tervetulleiksi tilaisuuteen.
– Sattuu sydämeen sanoa, että tätä tilaisuutta on hienoa viettää teidän kanssanne, Markkula totesi.
Tapahtuma jatkui hiljaisella hetkellä ja seppeleenlaskulla veteraanikivelle.
– Laskemme seppeleen muistoksi sotilaille, jotka kuolivat puolustaessaan kotimaataan, kerrottiin kirkossa sekä suomeksi että ukrainaksi.
Seppeleenlaskua seurasi hartaus, jonka osana kirkossa sytytettiin neljä kynttilää, joista jokainen symboloi eri asioita.
– Sodan takia Ukrainasta on jouduttu lähtemään pois, moni myös tänne Suomeen, Markkula selosti.
Markkula muistutti kirkkoon saapuneita ihmisiä ystävyydestä.
– Suomessa on talvi- ja jatkosodan aikana koettu samaa, sydämemme on ollut auki Ukrainan maalle ja kansalle. Sytytämme nyt kynttilän Ukrainan ja Suomen, ukrainalaisten ja suomalaisten välisen ystävyyden merkiksi, Markkula jatkoi.
Hartauden päätteeksi tapahtumaan saapuneet saivat sytyttää rukousalttarille kynttilöitä Ukrainan rintamalla kaatuneiden muistoksi.
Valoa Ukrainaan -illan ohjelma jatkui uusikaupunkilaisen ukrainalaisyhteisön järjestämällä ohjelmalla. Luvassa oli puheenvuoroja suomeksi ja ukrainaksi, sekä ukrainalaisten suunnittelemia ja toteuttamia musiikkiesityksiä.
– Venäjä kuvitteli, että he saavat nopealla hyökkäyksellä Ukrainan kansan alistettua. He eivät tienneet, kuinka vahvasti ukrainalaiset ryhtyisivät vastarintaan. He eivät tienneet, että Ukrainan kansalla on ystäviä, Lea Myllymäki , Varsinais-Suomen Hyvinvointialueen maahanmuuttotyöntekijä, lausui puheessaan.
Puheet jatkuivat samoissa teemoissa.
– Pari kolme vuotta sitten en koskaan olisi uskonut, että Euroopassa voidaan käydä näin julmia sotia. Ukraina taistelee koko Länsi-Euroopan puolesta ja siksi meidän onkin autettava Ukrainaa niin paljon kuin kullakin rahkeet sietää, paikallista ukrainalaisyhteisöä tunteva Juha Nevavuori jatkoi puheenvuorossaan.
Tilaisuudessa kuultiin myös konfliktin historiasta.
– Venäjän sota on jatkunut jo 10 vuotta. Venäjän täysimittainen hyökkäys oli huipentuma sodassa, jonka Kreml käynnisti Ukrainaa vastaan vuonna 2014, tapahtuman juontajat selostivat.
Vastaava tapahtuma järjestettiin myös vuosi sitten Uudessakaupungissa.
– Paikallinen ukrainalaisyhteisö ja Uudenkaupungin seurakunta järjestivät vastaavan tapahtuman yhteistyössä myös viime vuonna. Lisäksi järjestimme joulukuussa ukranalaisille yhteisen joulutilaisuuden, Markkula kertoi tilaisuuden päätyttyä.
Markkula painotti tapahtumien merkityksellisyyttä.
– On tärkeää, että ukrainalaisten on mahdollista tulla yhteen, olla nämä päivät yhdessä ja esimerkiksi kuulla musiikkia ja puheita omalla kielellä.
Sodan vuosipäivät ovat olleet ukrainalaisille raskaita.
– Vuosi sitten minulla ei ollut edes mielessäni, että vastaava tapahtuma jouduttaisiin järjestämään uudestaan, vaan ajattelin, että järjestäisimme hienon konsertin sodan voittamisen jälkeen. Tämä päivä on erittäin surullinen, Gotsmanova totesi.
Gotsmanovan mukaan sodan pitkittymistä ei osannut odottaa.
– Sodan alussa lapseni oli vasta pieni. Nämä kaksi vuotta ovat menneet todella nopeasti ja olen nähnyt hänen varttuvan sodan aikana. Tilanne olisi ollut täysin erilainen, jos hän olisi saanut kasvaa rauhan ajassa, Gotsmanova jatkoi.
Gotsmanova muistutti siitä, kuinka ukrainalaisia voi auttaa.
– Tällä hetkellä emme ota vastaan vaatteita, mutta sen sijaan esimerkiksi villasukista, lääkkeistä, taskulampuista, kuivaruoasta ja työkaluista olisi suuri apu.
Helmi Rantanen
