Kalannin seurakuntakodissa järjestettiin sunnuntaina iltapäivällä Elämäni Virsi -kilpailu. Elämäni biisi -formaatista innoituksensa saanut tapahtuma oli seurakunnassa ensimmäinen laatuaan.
– Se vain yhtäkkiä tuli mieleen, kun elämäni biisi on niin suosittu formaatti. Ajattelin, että siihen sopisi hengellinen versio, kertoo tapahtumaa järjestänyt Kalannin seurakunnan kappalainen Aino Savolainen .
Tapahtumassa neljä seurakuntalaista valitsi itselleen tärkeän tai ajankohtaisen virren tai muun hengellisen laulun, ja kukin osallistuja arvuutteli, kenen kappale mahtaa olla kyseessä.
Tapahtuman alussa Savolainen kertoi tapahtumasta, esitteli muusikot ja kilpailijat. Laulajina toimivat Ville – Markus Vesterinen ja Sanna Arell . Muusikoina toimivat Tommi Aaltonen rummuissa, Jari Jalonen soitti bassoa, Taru Nevavuori kitaraa ja Hanna Pishro pianoa. Kilpailijat olivat Elina Tirkkonen , Veeti Kantola , Jani Taskinen ja Michaela Kontu .
Alkujuonnon jälkeen oli yhteislaulun aika. Virreksi valikoitui virsi 950, Laulu kuuluu kirkkotiellä.
Ensimmäisenä soi Jari Kekäleen Laula ihmisille . Yleisö kuuntelee hiljaa, kun Vesterinen esittää kappaleesta hienon version. Kappaleen päätyttyä on kilpailijoiden aika esittää arvailuja siitä, kuka heistä on sen valinnut.
– Elina, Veeti, Jani, Michaela, mitä veikkaatte, kysyy Savolainen. Yhdessä kohtaa pohtiminen käy jo haastavaksi.
– Nyt täytyy vain päättää, hän kannustaa.
Seuraavaksi esitettiin Pekka Simojoen Hymni Arellin tulkitsemana. Yleisö hiljentyi jälleen kuulemaan hienoa versiota kappaleesta. Arvuuttelukierroksen jälkeen Vesterinen esitti Jaakko Löyttyn Kahden maan kansalaisen . Viimeisenä kappaleena kuultiin Lasse Heikkilän Rauhanruhtinas Arellin esittämänä. Menevä kappale sai yleisön taputtamaan rytmin tahtiin.
Lopuksi oli aika selvittää lopputulos. Samalla osallistujat saivat kertoa, miksi valitsivat juuri kyseisen kappaleen.
Eniten oikeita arvauksia teki Elina Tirkkonen, arvaten jokaisen oikein.
– Minun mielestäni oli mielettömän kiva idea tämä tapahtuma, hän toteaa.
Tirkkosen oma valinta hengelliseksi kappaleeksi oli Kahden maan kansalainen.
– Se on auttanut vaikeissa hetkissä. Maailmaa jaksaa, kun ajattelee, että on kahden maan kansalainen, Tirkkonen kertoo.
Seurakunnalla muun muassa ohjaajana toiminut, nyt Novidassa opiskeleva, lastensuojelun parissa työtä tekevä Veeti Kantola valitsi kappaleekseen rytmikkään ja menevän Rauhanruhtinaan.
– Maata näkyvissä -festareilla se soitettiin livenä, olisin halunnut mennä, mutta en päässyt paikalle, hän toteaa.
– Varmaankin se sanoma, ja itse rytmi, hän pohtii sitä, mikä kappaleesta tekee niin mukavan. Mahtavaa oli osallistua. Kiva, kun Aino-pappi tänne pyysi, Kantola toteaa pirteänä.
Jani Taskinen lähti hänkin innolla mukaan.
– Todella kivaa oli tämä, innolla katson, kun seurakunta järjestää uutta, hän kertoo.
Kappalevalinta, Hymni, ei ollut Taskiselle vaikeaa.
– Se oli ihan selvä. Olen jäänyt miettimään tämän kappaleen kuultuani elämän tarkoitusta, hän toteaa. Sen hän myös kertoo löytäneensä.
Michaela Kontu löysi hänkin valitsemansa kappaleen, Laula ihmisille, hyvin helposti.
– Mietin, mikä tulisi mieleen. Tämä tuli heti mieleen. Siinä on yhteys sinne rippikouluun, Kontu muistelee rippikouluaikojaan.
Kontu muutti aikanaan muualle, ja on nyt palannut Kalantiin. Häntä pyydettiinkin laulamaan ja soittamaan palattuaan.
– Sitä hyvää sanomaa voi ihmisille levittää laulun, tanssin, taiteen avulla. Se on minulle kutsumus, musiikin avulla niin tehdä, hän kertoo.
Illan päätteeksi luvassa oli kahvitarjoilu, ja ihmiset jäivät paikalle keskustelemaan. Lisää on jo pyydetty. Yleisössä tilaisuus otettiin vastaan hyvin.
– Ihan kiva on, tämmöiset vetää yleisöä runsaasti, toteaa Teuvo Jokila .
Kahvipöydässä istuvat Annikki Torppa ja Eeva – Liisa Isoheiko pitivät tilaisuudesta myös.
– Minä pidin oikein kovasti, toivotaan enemmän, toteaa Isoheiko.
– Oli oikein hyvä. Vähän erilaista, saa ihmiset liikkeelle, mainitsee puolestaan Torppa.
Yleisömenestys oli hyvä, ja väenpaljouteen oltiinkin lisätuolein varauduttu. Niille tulikin käyttöä, paikalle saapui noin 120 henkeä.
– Täältä tuli aika paljon toiveita, että koska järjestetään uudestaan, hän lisää.
– Ihanaa, että tuli näin paljon väkeä. Kyllä huomaa, että ihmiset haluavat vapaampaa hengellisen sanoman levittämistä, ei vain papin suusta, vaan myös yhdessä keskustellen.
Patrick Paldanius
