Vesi on ominaisuuksiltaan ainut aine, joka muodostaa jäätä alhaisissa lämpötiloissa. Muut aineet jähmettyvät kiinteiksi. Kiinteässä olomuodossa ne ovat tiiviimpiä ja painavampia kuin kaasumaisissa ja nestemäisissä muodoissaan.
Jää muodostuu kuusikulmaisesta kidemäisestä rakenteesta, jonka väleihin jää ilmaa. Näin se on noin kymmenisen prosenttia kevyempää kuin vesi. Keveys mahdollistaa jään kellumisen veden pinnalla. Ilmavan rakenteen ansiosta myös jäätyneenä satava vesi, lumi, toimii luonnossa tehokkaana eristeenä kovia pakkasia vastaan.
Jää on luonnossa muutosta ylläpitävä voima. Maaperän jäätyvä vesi, routa, liikuttelee maakerroksia ja voi siirtää kiviä pintaan. Vesistöjen jääpeite mahdollistaa monille eläimille talviaikaan sellaisia reittejä, jotka eivät sulan veden aikaan ole käytössä. Jäätä pitkin maaeläimet pääsevät levittäytymään saariin ja suurempien vesistöjen yli.
Moni kasvi käyttää jäätä siementen leviämisen apuna. Talventörröttäjiksi kutsutut, pystyyn tuleentuneet kasvinosat, varistavat siemenkodistaan kypsyneet siemenet tuulen kuljetettavaksi hangen pinnalle tai järven jäälle. Keväiset sulamisvedet tarjoavat lisäapua siementen leviämisessä. Veden äärellä viihtyvän lepän kevyet siemenet voivat kulkeutua sulavesien mukana uusille sopiville kasvupaikoille kauas emopuustaan.
Routa voi vaurioittaa kasvien juuristoa ja olla kohtalokasta talvea viettäville eläimille. Erityisen haitallista se on maaperässä horrostaville eläimille, jotka voivat jäätyä hengiltä. Talveksi on löydettävä maakolo, joka on routarajan alapuolella. Sammakoiden ja kyiden tiedetään myös hakeutuvan yhdessä lajitovereiden kanssa samaan paikkaan. Isommalla joukolla talven yli selviää vähän varmemmin.
Luonto kiittää ajallaan satavasta, pysyvästä lumipeitteestä. Lumi eristää maaperän ja sen elämän. Paksu hanki toimii suojana myös talvella liikkeellä oleville eläimille. Pienet jyrsijät elävät suuren osan talvesta hangen alla tunneleissa. Monet linnut hakeutuvat yöksi lumikieppeihin. Lumen suojissa lämmittelevät myös nisäkkäät, kuten ketut ja naalit.
Kevättä kohden hangen pinta sulaa lämpiminä päivinä ja jäätyy pakkasöinä. Kovapintaiset hanget vaikeuttavat pöllöjen jyrsijäjahtia, ja haittaavat hirvieläinten liikkumista. Pienempiä, keveämpiä eläimiä kevättalven hankikanto puolestaan auttaa liikkumisessa.
Lopulta jää väistyy. Talven aikana lumena satanut vesi vapautuu silloin luontoon lyhyessä ajassa. Joet ja vesistöt tulvivat ja maasto on märkää. Moni laji on sopeutunut kevään kosteuteen, joillekin se on jopa elinehto.
Ilmastonmuutoksen yksi ennakoiduista seurauksista on, että vähälumisten tai lumettomien talvien jälkeen keväät ovat aiempaa kuivempia. Lumen ja jään maa on silloin uuden edessä.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala