Laji rauhoitettiin ja sinnikkään suojelutyön avulla se palasi vähitellen yhä useammalle järvelle ja lammelle. Pesiviä laulujoutsenia oli vähimmillään alle kaksikymmentä paria, jotka piilottelivat Pohjois-Suomen vaikeapääsyisillä järvillä ja lammilla. Nykyään laulujoutsenen pesimäkannaksi arvioidaan yli 10 000 paria. Laji pesii koko maassa.
Laulujoutsenet muodostavat useimmiten elinikäisen parisuhteen, mutta toisinaan toinen puolisoista kuolee tai parille tulee välirikko. Tällöin yksin jääneet linnut saattavat etsiä uuden kumppanin.
Suurikokoinen lintu tulee sukukypsäksi noin 4–5-vuotiaana. Ensimmäisen elinvuotensa laulujoutsenet viettävät yhdessä vanhempiensa kanssa, opetellen yhdessä muuttoreittejä talvehtimisalueille sekä muita elintärkeitä taitoja.
Nuorten joutsenten harmaa sulkapuku vaihtuu vuoden ikäisenä, ensimmäisen sulkasadon yhteydessä, aikuisen linnun valkoiseen. Samoihin aikoihin nuori itsenäistyy muutoinkin. Laulujoutsenet voivat pariutua jo ennen sukukypsäksi tuloaan, jolloin ne etsivät yhdessä sopivan pesimälammen. Aikuistuessaan pariskunta palaa pesimään tutulle reviirilleen vuosittain.
Laulujoutsenen pohjoista levittäytymistä rajaa vesien jäätyminen, sillä poikaset ovat lentokykyisiä noin sadan päivän päästä kuoriutumisestaan. Enimmäkseen vesikasveja syövä laulujoutsen tarvitsee sulaa vettä ruokaillakseen. Reviirillä on oltava tarpeeksi laaja alue matalaa, vesikasveja kasvavaa vesistöä jo haudonta-aikana. Pesimiseen sopiva kotivesistö pysyy sulana vähintään viisi peräkkäistä kuukautta.
Syys-lokakuussa laulujoutsenet kokoontuvat muuttoparviin perhekunnittain. Silloin suuria parvia voi nähdä pelloilla levähtämässä. Linnut muuttavat sulan veden perässä ja viettävät talvensa Etelä-Ruotsissa, Tanskassa tai Ahvenanmaalla. Leutoina syksyinä ne voivat viivästyttää syysmuuttoaan ja pieni osa voi talvehtia myös Suomessa.
Lajin runsastuessa on tutkittu sen vaikutuksia muihin vesilintulajeihin. Ajatus siitä, että laulujoutsen valtaa elintilaa muilta vesilinnuilta on osoitettu paikkansa pitämättömäksi. Laulujoutsenpari häätää kilpailevat lajitoverit reviiriltään, mutta muut vesilinnut saavat olla rauhassa. Ne voivat myös hyötyä laulujoutsenen läheisyydestä, kun iso lintu pitää pesärosvot kurissa.
Kansallislintumme selviäminen sukupuuton partaalta on yksi luonnonsuojelun menestystarinoita. Laulujoutsenen kohdalla myös asennemuutoksella oli iso merkitys sille, että saamme keväisin nauttia ylväiden lintujen saapumisesta koko maassa.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala