Kakka koostuu ravinnon elimistössä sulamattomista osista. Siinä on mukana myös ruoansulatuskanavan tuottamia eritteitä, limaa ja kuolleita soluja. Osa soluista on peräisin eläimestä itsestään, osa taas suolistossa elävistä bakteereista.
Mukana saattaa olla eri kasvilajien siemeniä, jotka hyödyntävät ilmaista kyytiä ja leviävät uusille kasvupaikoilleen. Ruoansulatuskanavan läpi kulkeutuminen voi joillain kasvilajeilla olla keino aktivoida siemenet itämiskuntoon. Eläimen purukalusto ja happamat ruoansulatusnesteet kuluttavat kovat pintakerrokset. Kun siemenet poistuvat jätösten mukana, itävälle taimelle on samalla mukana käyttökelpoinen ravinnepaketti.
Kasvien lisäksi monet loiset kulkeutuvat ruoansulatuskanavan läpi. Loisten elinkiertoon voi kuulua useampi eri lajia edustava isäntäeläin. Isännästä toiseen ne siirtyvät ravinnon sekä ulosteiden mukana. Esimerkiksi useiden heisimatolajien väli-isäntinä toimivat äyriäiset ja kalat, mutta ne pystyvät kehittymään sukukypsiksi ja lisääntymään vasta kaloja syöneissä nisäkkäissä.
Eläintutkijat selvittävät jätöksistä monenlaisia asioita, kuten eläimen ruokavaliota. Sulamattomista osista on tunnistettavissa karvoja, höyheniä, luita ja kasvinosia. Silmämääräisen tutkimuksen lisäksi apuna ovat useat molekyylitason menetelmät.
Jätöksiä tutkimalla voi selvittää piilottelevien eläinlajien reviirin kokoa ja eläimen liikkeitä. Jos alueen tutkittavana olevasta eläinpopulaatiosta on kerätty DNA-näytteet, pystyy eläimiä seuraamaan yksilötasolla.
Molekyyligenetiikka paljastaa jätöksistä syödyt saaliseläimet ja kasvit. Jätöksistä voi tutkia myös sitä, millaisella alueella eläin on ruokaillut. Pitkiä matkoja vaeltavien eläinten ja esimerkiksi muuttolintujen kohdalla jätökset voivat paljastaa kiinnostavaa tietoa eläimen liikkeistä.
Petoeläimet käyttävät jätöksiä reviirinsä merkitsemiseen. Näissä jätöksissä on usein ihmisnenäänkin varsin pistävä haju. Osa hajusta johtuu eläinperäisestä ravinnosta, mutta reviirin merkitsemistä varten esimerkiksi susilla ja ketuilla on peräaukon tuntumassa hajurauhasia, joilla ne hajustavat jätöksensä. Hajusta saman lajin yksilöt saavat paljon tietoa reviirin asukkaasta – terveydentila, sukupuoli ja mahdollinen paritteluhalukkuus paljastuvat muutamalla nuuhkaisulla.
Monet jäniseläimet, jyrsijät ja päästäiset käyttävät ravintonaan huonosti sulavia kasvinosia. Ne kierrättävät ravintonsa ruoansulatuskanavan läpi kahdesti, ja syövät kerran elimistön läpi kulkeneet jätökset. Sulamisen alkuun päässyt ravinto hyödynnetään toisella kierroksella loppuun asti.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala