Jos nyt kuitenkin, sanon.
Kalantilaisen Vahterus Oy:n talousjohtaja kertoo suunnittelevansa jäävänsä pian eläkkeelle ihan oikeasti. Viime sunnuntaina hän täytti 70 vuotta, mutta tekee perheyrityksessä töitä edelleen.
Mauri Konnun , Sinikan puolison, aikoinaan kotitilansa navettaan perustama yritys on kasvanut yli 500 työntekijän konserniksi. Talousjohtaja pitää huolen siitä, että tulot ja menot ovat tasapainossa. Hyvin ovat olleetkin.
Kalannissa toimivassa yrityksessä ei ole koko 44-vuotisen historian aikana irtisanottu työntekijöitä taloudellisista ja tuotannollisista syistä.
Kontu toppuuttelee jälleen. Hän ei halua ottaa yrityksen menestyksestä ja hyvistä kasvuluvuista minkäänlaista kunniaa, mutta kertoo kysyttäessä mielellään, mikä numeroissa häntä kiehtoo.
– Tykkään laskemisesta. Mietin lukuja ja pidän siitä, millaisia oivalluksia niistä voi saada. On mielenkiintoista tutkia ja analysoida, mikä mihinkin vaikuttaa, hän sanoo.
Avioparina Sinikka ja hänen toimitusjohtaja-puolisonsa ovat tiimi, joka täydentää toisiaan. Sinikka kulkee maan pinnalla ja tarkastelee asioita realistisesti, Mauri ideoi ja suunnittelee seuraavia steppejä.
– Molempia tarvitaan, Sinikka muistuttaa.
Laitilalaisen ja kalantilais-uusikaupunkilaisen parin yhteiselo on toiminut hyvin, mutta kuntakentällä ei ole Sinikan mielestä lähennytty hänen toivomallaan tavalla.
Kahden vakkasuomalaisen kaupungin pitäisi hänen mielestään tehdä parempaa yhteistyötä.
– Koko alueen elinvoimahan on yrityksille suorastaan elinehto. Jos täällä ei asu riittävästi ihmisiä, ei ole myöskään palveluja eikä yrityksillä edellytyksiä toimia.
Kontu on tyytyväinen siitä, että Vahterus on onnistunut saamaan hyviä työntekijöitä lähiseudulta. Nykyisin erityisesti tuotantoon tulee paljon väkeä myös ulkomailta.
– Hitsarit alkavat olla jo kortilla koko Euroopassa, hän sanoo.
Talousjohtajan elämän yksi hurjimmista luvuista kirjattiin paljon ennen kuin hän tiesi tulevasta työurastaan. Vuonna 1977 Sinikka, silloin vielä sukunimeltään Tyynelä, edusti Suomea ja Uudenkaupungin Urheilijoita Eurooppa Cupissa Helsingin olympiastadionilla.
23-vuotias juoksija pinkoi 1500 metrin matkalla maaliin Suomen ennätysajalla 4.06,01.
Ennätys säilyi Konnun hallussa peräti 44 vuoden ajan kunnes siirtyi Sara Kuivistolle .
Kontu oli vikkelä jaloistaan jo pienenä. Sinikka kertoo leikkineensä lapsena Laitilassa kotikylässään Seppälässä enimmäkseen poikien kanssa.
– Siinä joutui välillä tsemppaamaan itseään, että pärjäsi, hän muistelee.
Lahjakas juoksija noteerattiin Laitilan Jyskeessä ja kilpailuvietti kasvoi. Lapsuudenkodin naapurin isäntä on arvellut, että siemen menestykseen kylvettiin jo lapsuudessa: kun kylän pojat pyöräilivät, pikku-Sinikka juoksi minkä jaloistaan pääsi heidän vieressään ja puhua pajatti samalla koko ajan.
Urheilun parista löytyi kavereita ja myöhemmin myös eräs erityinen Mauri-niminen estejuoksija Vahteruksen kylästä. Hänen kanssaan Sinikka on jakanut elämänsä yli 40 vuoden ajan.
Perheyrityksessä työskentelevät nykyään myös pariskunnan kaksi lasta ja heidän puolisonsa.
– Olemme jo kuuden lapsenlapsen mumma ja ukko, Sinikka iloitsee.
Lapsenlapset ovat saaneet hänet ajattelemaan, että ehkä eläkkeelle jääminen olisi jo ajankohtaista. Hän haluaisi viettää aikaa lasten kanssa mahdollisimman paljon.
Muistutus elämän hauraudesta iski Sinikka ja Mauri Konnun elämään kovalla tavalla, kun perheen kuopus menehtyi tapaturmaisesti 8-vuotiaana.
– Ikävä ei häivy ikinä, Sinikka sanoo hiljaa ja katsahtaa ikkunasta ulos.
Mikään elämässä ei ole ollut sen jälkeen itsestään selvää.
– Kun suljet oven, et voi tietää, avaatko sen enää koskaan, hän sanoo.
Kuolemasta puhuminen ei häntä enää pelota. Läheisen menettäneen kohtaaminen oli hänelle ennen vaikeaa, mutta nyt hän rohkaisee ihmisiä kysymään ”miten jaksat”. Muuta ei tarvita.
Kuntoaan Sinikka hoitaa nykyään hiihtämällä omien sanojensa mukaan ”hullun lailla” kuntoputkessa.
– Se on ollut talvella ihan pelastukseni. Putkeen voi mennä aina ja olosuhteet ovat samanlaiset keleistä riippumatta. Hiihdän ja hiihdän vaan ja uppoudun täysin omiin ajatuksiini.
Muut voivat mennä rauhassa ohi, sillä Sinikan mukaan hänellä ei ole enää kilpailuhenkeä.
– Ne ajat ovat ohi.
Mielellään hän kyllä seuraa kilpaurheilua ja iloitsee suomalaisten naisjuoksijoiden menestyksestä ja hyvistä tuloksista viime aikoina.
Tähän aikaan vuodesta Sinikan sormet alkavat syyhytä puutarhahommiin ja hän tunnustaa muuttuvansa aivan kaheliksi. Hyötykasvit ovat hänen intohimonsa ja kahdessa kasvihuoneessa ajantaju katoaa.
Tulevana kesänä hän saattaa malttaa hetkeksi lähteä Vahteruksen kylän kasvimailta huviajelulle. Siihen häntä houkuttelee perheeltä syntymäpäivälahjaksi saatu sininen Saab 96.
Tismalleen samanlaisen hän sai käyttöönsä urheilija-aikoinaan autotehtaalta.
Juoksijan ja ennätysnaisen kulkupeliksi sen tunnistaa edelleen autoon teipatusta tekstistä: Se. Urheilullinen.
Eija Eskola-Buri
Sinikka Kontu
Syntynyt Laitilassa 17.3.1954.
Työ Vahterus Oy:n talousjohtaja.
Perhe puoliso Mauri Kontu, lapset Hanna, Matti ja Mikko sekä kuusi lastenlasta.
Harrastukset Hiihto ja puutarhanhoito.
