Tuttu näky Korihaiden otteluissa tällä kaudella: onnistuneen korin jälkeen Valtteri Pihlajamäki tuulettaa railakkaasti. Samalla lailla aikalisälle saavuttaessa Pihlajamäki on ensimmäisenä antamassa ylävitosia ja kannustamassa joukkuekavereitaan.
Kentällä pelaajaa kuitenkaan harvemmin nähdään, sillä ainoastaan kuudessa ottelussa Pihlajamäki on saanut peliaikaa. Välillä Pohitullin lehtereillä herää utelijoiden päässä kysymyksiä: ”Eikö häntä harmita peliajan puute, kun näyttää niin innokkaalta penkillä?”
– Jos rehellinen olen, niin kyllä se harmittaa, koska pelaajana haluaisi pelata, Pihlajamäki myöntää.
Kymmenen vuotta Korisliiga-joukkueissa mukana olleena Pihlajamäki ymmärtää, että joukkueeseen tarvitaan erilaisiin rooleihin pelaajia eikä kaikki 12 pelaajaa voi saada tasaisesti peliaikaa.
Aiempina vuosina menestyksen makuun päässyt Pihlajamäki on edellisien vuosien aikana oppinut sivuuttamaan oman harmituksen ja siirtämään energiaa yhteisen hyvän eteen.
– Miten pystyn olemaan hyödyksi, että me saavutamme haluamamme maali? hän kuvailee ajatusmaailmaansa.
Pihlajamäen uratilastoja (keskimäärin kaksi minuuttia ja 0,3 pistettä per ottelu) katsoessa tavallinen seuraaja voisi pinnallisesti hämmästellä hänen merkitystään joukkueelle, mutta ne eivät kerro koko totuutta.
– Koen olevani vahvimmillani energian tuojana treeneissä ja peleissä. Tuon kilpailuhenkisyyttä sekä vaatimustasoa treeneihin. Jos saisin vaikka stopin jenkkiä vastaan, niin kyllä hän varmasti siitä sisuuntuisi, kun nollan minuutin pelaaja onnistui häntä vastaan, Pihlajamäki huomauttaa.
Kokemukset huippuvalmentajien ja -pelaajien kanssa ovat tuoneet myös neuvoja, joita hän voi hyödyntää harjoituksissa nuoremmille pelaajille.
– Harjoituksissa olen pelannut monella eri pelipaikalla ja roolissa, niin koen sen myös valtiksi, että koutsit ovat luottaneet minuun, hän lisää.
27-vuotiaan Pihlajamäen koriskipinä syttyi 8-vuotiaana kotikaupungissaan Kauhajoella. Varhaisimmat muistot ovat ensimmäiseltä kaudelta, jolloin peleihin nuori Valtteri ei vielä uskaltanut lähteä.
– Ensin se oli sitä, että pääsi kavereiden kanssa touhuamaan, mutta pelit olivat liian jännittävä kokemus, Pihlajamäki muistelee.
Todellinen kipinä kilpailuun ja voittamiseen syttyi Uudessakaupungissa aikanaan pitkään pelanneen Mika Rinteen valmennuksessa. Lopulta keväällä 2014 Pihlajamäki sai kutsun edustusjoukkueen rinkiin.
– Se oli pikkupojan suuren unelman täyttymys, kun sai ensimmäisen kerran vetää Karhu Basketin Korisliiga-paidan päälle ja kuulutettiin kentälle, hän tunnelmoi.
Ura on tuonut Pihlajamäen Kauhajoelta Tampereen, Joensuun ja Nokian kautta Uuteenkaupunkiin. Neljän vuoden stinttiä Joensuussa voi pitää monellakin tavalla merkittävänä ajanjaksona, etenkin tulevaisuuden kannalta.
Pohjois-Karjalaan hänet nimittäin alun perin toi koulupaikka, jossa hän valmistui lastentarhanopettajaksi. Katajassa pelatessaan alkoi puolestaan kiinnostus heräämään valmentamista kohtaan.
– Virtasen Petri (Katajan päävalmentaja) antoi minulle paljon luottamusta ja kyseli pelillisiä asioita, niin siten vähän vahingossa alkoi miettimään valmennusvaihtoehtoa. Lisäksi hän kannusti minua antamaan peleissä positiivista energiaa jätkille ja he myös kehuivat sitä tapaa, Pihlajamäki kertoo.
Tulevaisuudessa ammattivalmentajan työt kiinnostavat, mutta nyt katseet on tiiviisti tässä kaudessa. Korihait on ylittänyt kaikki ja kaikkien odotukset kirkkaasti ja nälkä joukkueessa on kasvanut hyvien otteiden ansioista.
Monessa yhteydessä nostettu hyvä joukkuehenki on Pihlajamäen mukaan suurin yksittäinen tekijä menestymiselle.
– Kaikki ovat hyviä äijiä ja tulimme toimeen toistemme kanssa heti syksystä lähtien. Kilpailuhenkisyys on kovaa, mutta reilusti. Kolmantena sanoisin meidän kokemuksen, sillä meillä ei ole tulokasjenkkejä ja kapteenina on Bojan (Sarcevic), joka tuntee sarjan kuin omat taskunsa, hän luettelee.
Uran kirkkaimmaksi kohokohdaksi Pihlajamäki nostaa Suomen mestaruuden vuodelta 2018. Pantteri-patsaan nosto motivoi häntä edelleen.
Pihlajamäki kertoo Korihaiden menevän pudotuspelejä kohti askel kerrallaan, joista ensimmäinen olisi kotiedun varmistaminen. Sen jälkeen, terveenä pysyessään, kaikki on auki.
Jopa kirkkaimpiin mitaleihin asti.
– Laitetaan Uki sekaisin viikoksi tai kahdeksi, Pihlajamäki päättää.
Päivisin opettajana, iltaisin koripalloilija
Koripallon ohella Pihlajamäki on saanut kauden aikana harjoittaa lastentarhaopettajan koulutuksen tarjoamia mahdollisuuksia, sillä päivisin hän työskentelee Uudenkaupungin yhtenäiskoulussa.
– Syksyllä pohdin, haenko jatko-opiskelemaan, niin päätin tehdä opettajasijaisuuksia. Ne sopivat aikataulultaan koriksen kannalta paremmin yhdistettäväksi kuin päiväkodin aikataulut, hän kertoo.
Keväällä Pihlajamäelle tarjoutui pidempiaikainen sijaisuus erityisopettajana 4.–5.-luokkalaisille. Koulun ja seuran kanssa yhteistyö on sujunut hyvin, sillä Pihlajamäki saa olla joukkueen aamuharjoituksista pois, kun taas vieraspelipäivinä hän saa olla koulusta pois.
– Tykkään toimia lasten kanssa ja se on lähellä sydäntä. Lasten aitous ja rehellisyys sykähdyttävät, hän toteaa.
Valtteri Pihlajamäki
- Syntynyt Kauhajoella 26. maaliskuuta 1997.
- Edustanut Korisliigassa Karhu Basketia, Kataja Basketia, BC Nokiaa ja Korihaita.
- Suomen mestaruus 2018.
- Vapaa-ajalla seuraa urheilua laidasta laitaan, etenkin formulaa, sekä tykkää kokkailla.
