Viestin lähettäjä unohti kokonaan yhden median merkittävän tehtävän: median kuuluu olla vallan vahtikoiria. Toimittajat saavat arvostella puolueiden, poliittisten päättäjien, kuntien, hyvinvointialueen sekä muiden julkisten organisaatioiden toimintaa. Kritiikki on vain esitettävä oikeassa paikassa. Juuri pääkirjoitus on lehden kannanotto.
Yksittäisen toimittajan mielipide voi näkyä kolumnissa tai kommentissa. Toimituksissa satsataan myös yhä enemmän näkemyksellisiin teksteihin, kuten uutisanalyyseihin.
Uutisoinnissa median on pyrittävä tasapuolisuuteen. Se ei silti tarkoita, etteikö yksittäisessä uutisessa voisi olla kärjekäskin näkökulma. Se edustaa kuitenkin haastatellun tai haastateltavien kantaa, ei toimittajan. Toimittaja vain tarjoilee haastateltavan mielipiteen kuin tarjoilija ravintolassa annoksen pöytään.
Eri näkökulmat ja erilaiset jutut tuovat uutisointiin tasapuolisuutta. Uutisvirta kulkee koko ajan eteenpäin. Yksi uutinen ei ole kuin oikeuden päätös, joka naulaa asian.
Toimittajien poliittisuudesta on puhuttu viime aikoina paljon. Toimittaja, joka tekee ympäristöjuttuja, leimataan helposti vihervassariksi. Esimerkiksi susista on mahdoton uutisoida niin, etteikö joku ärsyyntyisi. Tunteitakin herättävistä aiheista on silti kirjoitettava.
Totta kuitenkin on, että journalismi ei ole koskaan täysin arvovapaata. Toimittajatkin ovat ihmisiä, jotka elävät tiettyä elämänvaihetta ja joiden käyttäytymistä ohjaavat arvot.
Hyvin harva toimittaja on poliittisesti sitoutunut, kuten harva ihminen ylipäätään enää on. Medialla ei ole muuta agendaa kuin saada lukijoita.
Teija Uitto