– Port Caledonian muistoa vaalitaan Oleronilla edelleen monin tavoin. Miehistön hautaa hoidetaan, Saint Denisin kylässä on laivan mukaan nimetty katu ja Port Caledonialla on näkyvä osuus ”haaksirikkojen puutarhassa”, kertoi suomalais-ranskalainen Taina Pierrier merellisessä illassa.
Oleronin saaren lähivesien Antiochen karikko on Taina Pierrierin mukaan todellinen hylkyjen hautausmaa. Siihen on haaksirikkoutunut aikojen kuluessa satoja laivoja. Miksi uusikaupunkilainen Port Caledonia on niiden joukossa niin erityinen? Siihen on Taina Pierrierin mukaan monta syytä.
– Yleensä haaksirikoissa hukkui yksi tai kaksi merimiestä, Port Caledonian kohdalla koko laivan 28 hengen miehistö menehtyi. Ketään ei pystytty pelastamaan, vaikka yritettiin ja se jätti jälkensä pelastusmiehistöihin. Väkeä kertyi myös suurin joukoin Saint Denisin kylän rantatörmälle avuttomana ja voimattomana seuraamaan laivan ja sen miehistön kuolinkamppailua. Joukossa oli myös paljon lapsia, joten läheltä nähdyt ja koetut tapahtumat ovat säilyneet kollektiivisessa muistissa. Tapahtumia on pyritty käsittelemään yhdessä, koska jaettu suru on helpompi kantaa, hän luetteli.
Merellinen kulttuuri on Oleronin saarella Taina Pierrierin mukaan hyvin erilainen kuin esimerkiksi Uudessakaupungissa.
– Siellä ei ole totuttu menemään merelle. Esimerkiksi kalastamaan ei lähdetä veneillä merelle, vaan kaloja pyydetään verkoilla ja kala-ansoilla rannalla vuoroveden avustamana. Maatalous – käytännössä viininviljely – olikin saarella pääelinkeino. Lisäksi äidit ja tädit käyttivät Port Caledonian järkyttävää kohtaloa pelottaakseen pojat pysymään pois merimiehen vaarallisesta ammatista, hän kertoi.
Monilla oli järkyttäviä kokemuksia ja perimätietoja siitä, miten saaren rannoille ajautui 23 merimiehen ruumiit.
Port Caledonia oli tulossa Chilestä Ranskan La Pallicen satamaan täydessä salpietarilastissa. Rannoille ajautui sen merkkinä tyhjiä juuttisäkkejä ja salpietari tappoi rannikon ravut.
Port Caledonian haaksirikon merkeissä Oleronin saarella järjestettiin iso juhla vuonna 1984. Komean hautamuistomerkin laivan miehistölle on pystyttänyt Suomen valtio. Vuonna 2016 saarella vietettiin Suomi-viikkoa ja saarelaisia vieraili Uudessakaupungissa seuraavana vuonna. Erityisesti Port Caledoniaa muistetaan ensi joulukuussa, jolloin tulee kuluneeksi tasan sata vuotta haaksirikosta. Taina Pierrierin mukaan valmisteilla on monenlaista.
– Kaiken kaikkiaan yhteisestä murheesta on virinnyt paljon myönteistä, suomalais-ranskalaista ystävyyttä ja yhteistyötä, hän sanoi.
Port Caledoniaa muistetaan tietenkin myös Uudessakaupungissa. J.A. Zachariassen -varustamon komea laiva oli esillä Kulttuurikeskus Crusellissa järjestetyssä Meri ja Uusikaupunki -näyttelyssä maaliskuussa.
Se oli siis suurin Uudenkaupungin laivarekisteriin kuulunut purjelaiva, pituutta laivalla oli 90 metriä. Laivan hylky löydettiin Oleronin saaren lähivesiltä vuonna 2011.
Port Caledonia on ensi joulukuun merellisen illan aiheena ja silloin julkaistaan laivasta myös kirja. Kirjan kirjoittaa Ari Niittyluoto , jonka sukulainen menehtyi onnettomuudessa. Kirjaan tulee myös muiden – muun muassa Taina Pierrierin – kirjoituksia.
Matti Jussila
