Oman pesän likaaminen ja negatiivisen ilmapiirin kylväminen on lopetettava, jos aiomme saada toteutettua suunnitelmamme lumovoimaisesta kaupungista. Meidän on opittava toimimaan yhdessä kompromisseja tehden sekä toisia kunnioittaen ja kuunnellen. Meidän on unohdettava enemmistödiktatuuri ja turhat äänestykset, joita hämmästeli jopa Tampereen pormestari Kalervo Kummola Kuntatalouden päätöksenteko myllerryksessä -seminaarissa, jossa hän mainitsi Uudenkaupungin erikseen nimeltä.
Tämä ei ollut parasta mahdollista mainosta kaupungille. Mielestäni parasta mainosta kaupungillemme olisi positiivinen ilmapiiri, jossa kokeilukulttuurin kautta kaikki yhdessä hakisimme uusia tapoja toimia ja kehittyä. Toimintakulttuuri, jossa olisi myös mahdollisuus epäonnistumisille ilman, että syyllisten päitä etsittäisiin aina vadeille.
Tämän pienen alustuksen jälkeen haluaisin haasteen mukaisesti nostaa esiin mielestäni yhden erittäin positiivisen asian, jonka eteen on tehty kovasti töitä ja joka nyt on toteutumassa Wintterin valmistuttua. Kouluruoka on palaamassa takaisin Kaarealta kaupungin itse valmistettuun kouluruokaan. Samaisessa strategiaseminaarissa, josta jo aiemmin kirjoitin, ollaan yhdeksi kaupunginstrategiamme tavoitteeksi nostamassa se, että meillä olisi jatkossa Suomen paras kouluruoka.
Hyvä ja maistuva kouluruoka on avain lasten ja nuorten hyvinvointiin ja oppimiseen. Se on paljon enemmän, kuin yksi ateria päivän mittaan. Panostamalla terveelliseen ja ravitsevaan kouluruokaan koulut voivat edistää paitsi fyysistä terveyttä, niin myös oppimistuloksia ja kokonaisvaltaista lasten ja nuorten hyvinvointia. Maittava, houkutteleva ja monipuolinen kouluruoka voi olla myös osana ravitsemuskasvatusta, joka opettaa lapsille ja nuorille terveellisten ruokailutottumusten merkityksen ja voi auttaa heitä tekemään terveellisempiä valintoja myös koulun ulkopuolella.
On tärkeä tunnistaa kouluruoan rooli osana laajempaa ruokakulttuurikasvatusta. Koulut voivat toimia paikkana, jossa oppilaat oppivat arvokkaita taitoja ja asenteita ruokaan liittyen, kuten tapakulttuuria siitä, miten ruokapöydässä käyttäydytään ja keskustellaan. Lisäksi yhteiset ateriat koulussa voivat edistää sosiaalisia vuorovaikutustaitoja ja yhteisöllisyyttä.
Oli mahtava lukea lehdestä, miten nuoria oli osallistettu tulevan kouluravintolan ruokalistan suunnitteluun niin, että inhokit poistuvat listalta ja toiveruokia tulee tilalle. Näin ollen kouluravintolaan saadaan toivottavasti palaamaan nekin nuoret, jotka nyt ovat valinneet kouluruoan sijasta kahvilan pullat tai kaupan energiajuomat. Samoin lämmitti mieltä lukea, että tulossa on vuodenaikaan liittyviä teema- ja juhlapäiviä sekä lähiruokaa.
Kun päiväkotien ja koulujen ruoka ollaan viimeinkin saamassa sellaiselle tasolle, josta voimme tulevaisuudessa toivottavasti ylpeillä turuilla ja toreilla, niin seuraavaksi voimmekin ryhtyä selvitystyöhön, miten voimme vaikuttaa myös vanhuksille tarjottavan ruoan laadun parantamiseen sellaiselle tasolle, jonka he ansaitsevat.
Jaana Reijonsaari-Korsman
Opetus- ja kasvatuslautakunnan
puheenjohtajaValtuuston 1. varapuheenjohtaja (SDP)