Lumen alta paljastunut maa on lakastuneiden kasvinosien, lehtien ja risujen peitossa. Mieli tekisi raivata pihapiirin kariketta, mutta luonnon ystävä malttaa vielä hetken mielensä.
Useampi mesipistiäislaji talvehtii karikkeessa tai sen alla. Mesipistiäisiin kuuluvien kimalaisten nuoret kuningattaret ovat kaivaneet viime syksynä maakolon talvehtimispaikakseen. Vanhemmat kuningattaret talvehtivat edellisvuotisessa pesässä, joka sekin voi olla maaperässä – vaikkapa vanhassa myyränkolossa.
Talven horroksessa viettäneet kimalaiskuningattaret heräävät keväällä. Heräämisaika vaihtelee lajeittain, mutta kuningattaret lähtevät liikkeelle vasta, kun vuorokauden keskilämpötila on kohonnut selvästi nollan yläpuolelle. Tällöin ensimmäiset kevätkukkijat ovat ehtineet aloittaa kukintansa ja luonnosta löytyy kuningattarille ravintoa.
Mesipistiäisten laajasta joukosta Suomessa esiintyy nimettynä 235 lajia, ja todennäköisesti useampi laji odottaa vielä tieteellistä löytämistään. Mesipistiäisistä tunnetuimpia on tarhamehiläinen. Sen luontainen esiintymisalue ulottuu kaikille mantereille Etelämannerta lukuun ottamatta. Euroopassa lajin pohjoisimmat luonnonvaraiset esiintymisalueet ulottuvat Skandinavian eteläosiin ja Suomessa sitä tiedetään esiintyvän ainoastaan tarhattuna.
Tarhamehiläisiä kasvatetaan niiden tuottaman hunajan takia. Lisäksi sitä tarhataan usein hedelmätarhojen ja viljelysten tueksi, sillä se on muiden mesipistiäislajien tapaan erittäin tärkeä kasvien pölyttäjä. Tarhamehiläiset eivät kuitenkaan ole kiinnostuneita kaikista luonnostamme löytyvistä kukista, ja kotimaisten mesipistiäisten rooli pölyttäjinä on luonnonvaraisten kasvien kohdalla merkittävä.
Moni mesipistiäislaji on erikoistunut yhteen tai muutamaan kasvilajiin, joiden kanssa niiden yhteistyö on kehittynyt pitkälle. Joidenkin kasvilajien kukkien muoto on sellainen, että niitä ylettyvät pölyttämään vain lajit, joiden kieli on tarpeeksi pitkä. Esimerkiksi ukonhattujen siitepölystä pääsee nauttimaan niihin erikoistunut ukonhattukimalainen.
Mesipistiäiset ovat harvinaistuneet niin Suomessa kuin maailmanlaajuisestikin. Niiden ahdinkoon vaikuttavat monet syyt, joista useiden taustalla on ihmistoiminta.
Maankäytön muutokset ja tehomaatalous ovat vähentäneet mesipistiäisille sopivia elinympäristöjä ja ravinnon lähteitä.
Monet torjunta-aineet ja muut maastoon leviävät kemikaalit häiritsevät eri tavoin hyönteisiä, myös mesipistiäisiä. Eräs uhka on myös tarhamehiläisten tai muiden vieraslajien mukana leviävät taudit.
Vaikka monimutkaiseen ahdinkoon ei ole yksinkertaista ratkaisua, voimme ainakin jättää vielä hetkeksi haravat vajan nurkkaan ja antaa horroksesta havahtuvien hyönteisten heräillä rauhassa.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala