Leskenlehteä tavataan koko maassa, joskin Oulua pohjoisempana sen esiintyminen on laikuittaisempaa. Pohjoisessa se kuuluu alkuperäislajistoomme. Etelä- ja Keski-Suomessa leskenlehti on muinaistulokas, joka on saapunut muualta Euroopasta.
Kasvi viihtyy luonnossa avoimen aurinkoisilla, kosteahkoilla kasvupaikoilla: lehdoissa, korvissa ja rannoilla. Se kukoistaa ihmisten seuralaisena kulttuuriympäristöissä ja on levittäytynyt tehokkaasti joutomaille, tienpientareille, viljelysmaille ja pihoihin.
Aiemmin leskenlehteä on käytetty erilaisten rohdosten ja luonnonlääkkeiden raaka-aineena. Tämä on siivittänyt sen leviämistä ihmisasutuksen mukana. Nykytiedon perusteella leskenlehteä ei kuitenkaan parane nauttia, sillä se on myrkyllinen ja sisältää mun muassa syöpää aiheuttavia ainesosia.
Asterikasveihin kuuluvan leskenlehden keltainen mykerökukka on lähemmin tarkasteltuna useamman yksittäisen kukan muodostama kukinto, jossa on sekä naaras- että koiraspuolisia kukkia. Saman kukkavarren eri sukupuolia edustavat kukat kehittyvät hieman eri aikaan. Näin kasvi pyrkii varmistamaan ristipölytyksen.
Innokkaita pölyttäjiä riittää. Kukat tarjoavat kaivattua mettä keväällä liikkeelle lähteneille kimalaisille, mehiläisille ja perhosille. Ruokaillessaan hyönteiset siirtävät leskenlehden siitepölyä eri kasviyksilöistä toiseen. Kasvi pystyy myös itsepölytykseen. Kukintovarsiin muodostuukin kukkimisen jälkeen yleensä runsaasti valkoisilla lenninhaivenilla varusteltuja siemeniä. Ne leviävät tuulen mukana uusille soveliaille kasvupaikoille.
Leskenlehden monivuotinen juurakko on pitkä ja haarova. Juurakko levittäytyy tehokkaasti ympäristöönsä ja kasvattaa uusia kasvupisteitä. Kasvin aikaisen kukinnan salaisuus piilee siinä, että se kasvattaa kukintosilmut jo edellisen kesän aikana valmiiksi. Silmut talvehtivat maan pinnan tuntumassa lumen alla, ja kukkavarret lähtevät kasvuun heti kevään koittaessa.
Kevään kelit ovat oikullisia. Lämpimien päivien perään voi iskeä yöpakkanen ja takatalven räntäsade. Leskenlehden kukat ovat sopeutuneet kylmiin yllätyksiin. Kukkavarsia peittää hieno nukka, joka tarjoaa hieman suojaa. Lisäksi kukinto reagoi pimeään ja kylmään.
Öisin ja kylmillä keleillä kukinto sulkeutuu suppuiseksi, jolloin terälehtimäiset laitakukat suojaavat arvokkaita heteitä ja emejä. Kukinnon sulkeutuminen ja avautuminen perustuu kasvin nestejännityksen muutoksiin.
Keväisen kukkaloiston jälkeen leskenlehden suuret vihreät lehdet puhkeavat ruusukkeina. Hyvillä kasvupaikoilla ne voivat levittäytyä tiheinä mattoina, jotka varjostavat tehokkaasti kilpailevia kasveja. Keltaiset kevätkukat löytyvätkin todennäköisesti samoilta kasvupaikoilta vuodesta toiseen.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala