Sukupolveeni on lapsesta saakka iskostettu oppia maltillisesta kulutuksesta, säästäväisyydestä ja oman talouden huolehtimisesta. Suomalaiselle on kunnia asia maksaa asuntolainansa pois ja säästää sinne sukan varteen.
Moni on saanut vanhemmiltaan ohjeen, että älä elä yli varojesi. On myös muistutettu, että vaikka saavuttaisi tilanteen, jossa olisi suuret tulot, niin pienet menot ovat silti tärkeämpiä. Toisaalta työelämässä aika on usein rahaa ja moni miettii, ettei köyhällä ole varaa ostaa halpaa. Elämä myös aika usein opettaa ja oppirahat on monesta asiasta maksettava.
Vanhoihin sanontoihin kätkeytyy suuriakin viisauksia. Esimerkiksi virheen tekeminen yleensä maksaa aikaa tai rahaa sen verran paljon, ettei samaa virhettä todennäköisesti tee enää uudelleen, ainakaan tarkoituksella. Vanhojen sanontojen sisältö kaipaisi kuitenkin hieman päivittämistä, sillä raha pyörii aiempaa useammin vain bittiavaruudessa ykkösinä ja nollina, vai muistatko sinä, koska sinun kukkarossasi oli viimeksi käteistä?
Parin vuoden takainen koronapandemia aiheutti sen, että moni siirtyi maksamaan ostoksensa kaupan kassalla käteisen sijaan kortilla. Erään tutkimuksen mukaan suomalaisista 94 prosenttia maksaa ostoksensa kortilla joka päivä tai viikko. Korttimaksuissa tosin esiintyy välillä häiriöitä ja silloin kaupan kassalla on kiusallista todeta, ettei lompakosta löydy tarpeeksi käteistä ostojen lunastamiseen. Ehkä huomenna on parempi onni.
Aiemmin monella oli autossa lokero, jonne kerättiin eri suuruisia kolikoita parkkimaksua varten. Nykyään suurten kaupunkien pysäköintikin hoidetaan joko mobiilimaksulla tai -sovelluksella.
Käteisen arvostus on kuitenkin jälleen kasvussa, muun muassa siksi, että käteisestä on keskusteltu myös huoltovarmuustekijänä. Jos tulee laajoja sähkökatkoja tai tietoliikennehäiriöitä, voi käteinen olla apuna. Tosin turhaan sinne kauppaankaan käteistä tyrkyttää, jos kassa ei toimi edes varajärjestelmällä.
Ekonomit muistuttavat, että käteisellä maksettaessa rahan kulumisen hahmottaa eri tavalla kuin kortilla maksaessa. Raha vaihtaa konkreettisesti omistajaa, joten käteisellä maksamista suositellaan myös usein erilaisissa talousvinkkilistauksissa.
Toisaalta käteinen voi olla nykymaailmassa ongelmallista, koska sitä ei enää haluta joka paikassa vastaanottaa. Ystäväni nimittäin yritti viedä pankkiin harrastustoiminnassa hankittuja käteisvaroja. Se ei suinkaan ollut yksinkertainen kivakiittiheippa-keikka. Pankki ei nimittäin niin vain vastaanota rahoja, vaan rahojen viemistä varten oli varattava aika, jonka jälkeen rahat lähetettiin laskettavaksi eri kaupunkiin, josta ne kirjataan tilille. Ja tähän operaatioon meni pari viikkoa aikaa.
Kaukana ovat siis ne ajat, kun kiikutettiin Roope Ankan, maapallon tai säästöpossun muotoinen lipas pankkiin ja katsottiin silmät kiiluen kolikoiden pyörimistä laitteessa.
Kaukana ovat myös ne ajat, jolloin viiden markan kolikko tuntui lapselta suurelta. Sillä sai kioskilta valtavan määrän pennin neliskanttisia mustia irtokarkkeja. Rahan arvo on monellakin tavalla kokenut inflaation, koska nyt tuntuu siltä, että viiden euron seteli on pienin, mitä lapselle kehtaisi edes kioskireissua varten antaa.
Ykkösinä ja nollina bittiavaruudessa pyörivästä rahasta on vaikea enää sanoa, että jostakin tienaisi riihikuivaa rahaa, joku asia haisisi rahalta tai rahoista pidettäisiin huolta suu säkkiä myöten. Toisaalta nykymaailmassakin on yhä puhe siitä, mistä puute, siis rahasta.
Laulaja-hiihtäjä-terapeutti Antti Tuisku toteaa eräässä kappaleessaan, että taas mennään rahan takii, ei rakkaudest lajii, vaan rahan takii. Ja niinhän se taitaa yhä olla. Olipa rahan muoto mikä tahansa, niin sen tahdissa tanssimme yhä, tuli ja meni se raha sitten laulaen tai viheltäen.
Katja
Kaartinentoimittaja