Launosen venekunta lähti matkaan toista kertaa, Leenan ja Jussin mukana tietysti myös laivakoira Reetu.
– Viime vuonna harmitti oikein lujasti, kun emme lähteneet mukaan Sirppujokilaskuun, joten nyt päätettiin, että laskemaan lähdetään, vaikka taivaalta tulisi alas mitä tahansa. Liikkeelle lähtö tuosta rannasta on hiukan hankalaa, mutta kaikki sujuu mukavasti, kunhan ensin pääsemme joelle. Mitään kummempaa taktiikkaa meillä ei ole, tärkeintä on pysyä pystyssä Kalannin ruukille asti, Leena kertoi.
Matkaan lähti tämä vuonna kahdeksan venekuntaa. Mukana oli tavalliseen tapaan sekalainen valikoima ympäristöystävällisiä kulupelejä, kuten kanootteja, kajakkeja ja soutuveneitä. Jokainen laski puhtaasti alas Pyhäkosken, mutta rajummasta Hallunkoskesta tulivat läpi vain kajakit.
Yleisöäkin oli tänä vuonna tavallista enemmän. Pyhäkosken rannoilla porukalla oli keväisenä päivänä asiaan kuuluvasti eväskorit mukana, Hallunkoskella puutarhatuolit ja tänä vuonna jopa Kalannin silloille oli kerääntynyt yleisöä seuraamaan ja kannustamaan laskijoiden menoa.
– Eipä olisi voinut oikeastaan paremmin mennä, kehui Jari Kiveinen perille Kalantiin päästyään.
Jopa ennustettu sade myöhästyi ja ensimmäiset pisarat tulivat vasta laskijoiden päästyä perille Ruukin padolle.
Hallunkoski oli kovan virtauksen vuoksi tänä vuonna sen verran vauhdikas, ettei joka veneellä ollut sinne Kiveisen mukaan asiaa. Kajakit ja yksi soutuvene tulivat siitä alas, isojen kanoottien käyttäessä turvallisempaa maareittiä kosken ohi.
Jari Kiveinen kertoo olevansa ylettömän ylpeä kaikkien osallistujien suorituksista ja erityismaininnan hänen mukaansa ansaitsee laivakoira Reetu, joka oli koko matkan ajan, jopa Hallunkosken laskussa, kovin rauhallinen ja ystävällinen.
Arto Kanerva
