Alttaritaulun on lahjoittanut uuteen kirkkoon leskirouva Maria Kristina Andolin vuonna 1864. Sen on maalannut Uudessakaupungissa syntynyt Robert Wilhelm Ekman (1808–1873). Kuninkaallisen hovimaalarin arvon saanut Ekman maalasi useita Kristuksen kirkastus -aiheisia alttarimaalauksia, joissa yksi hahmo on aina Mooses. Uudenkaupungin uuden kirkon lisäksi Ekmanin maalaamista alttarimaalauksista ainakin Laukaan kirkossa on Mooses sarvet päässään.
Sarvipäinen Mooses esiintyy kotimaassamme myös muualla. Mooseksella on sarvet Rauman Pyhän Ristin kirkon alttaritauluna olevassa kuori-ikkunan lasimaalauksessa, joka on osakopio suuremmasta Rafaelin 1500-luvun alun maalauksesta Vatikaanissa. Alttaritaulu on lahjoitettu kirkkoon vuonna 1891, ja se kuvaa Uudenkaupungin uuden kirkon alttarimaalauksen keskiosan tavoin Kristuksen kirkastusta Tabor-vuorella.
Kirkkojen seinämaalauksissa voi nähdä Mooseksen sarvet päässään ainakin Hattulassa, Lohjalla ja Siuntiossa. Tosin Siuntion sarvipäinen Mooses näyttää enemmän pullealta viikinkien kypärältä kuin Vanhan testamentin yhdeltä keskeisimmältä henkilöltä.
Kuuluisin sarvipäinen Mooses taitaa olla Roomassa San Pietro in Vincoli -kirkossa oleva Michelangelon veistos. Michelangelolta oli tilattu valtava, yli 40 veistosta käsittävä paavi Julius II:n hautamuistomerkki, josta ainoana valmistui Mooses noin vuonna 1515. Runsas pari metriä korkea Michelangelon Mooses on vaikuttava näky kirkossa, ja se on taiteilijan hienoimpia teoksia.
Läntisessä kirkkotaiteessa Mooses siis esitetään suhteellisen usein sarvipäisenä hahmona. Miksi Mooseksella sitten on sarvet päässään?
Mooseksen sarvet on väärinkäsitys ja ikivanha käännösvirhe. Toisessa Mooseksen kirjassa kerrotaan, kuinka Mooses laskeutui molemmat liitontaulut käsissään alas Siinainvuorelta säteilevänä, koska hän oli puhunut Herran kanssa (2. Moos. 34:29).
Kun Pyhä Hieronymus käänsi Raamatun 300-luvun lopulla ja 400-luvun alussa latinaksi, hänelle sattui kääntäessä kömmähdys. Heprean kielen konsonanttikirjoituksessa sanat qaran (loisti, säteili) ja qeren (sarvet) muistuttavat toisiaan. Hieronymuksella sanat menivät onnettomasti sekaisin, ja hän käänsi säteilemisen sarviksi.
Pyhän Hieronymuksen latinankielisestä Raamatun käännöksestä käytetään nimitystä Vulgata, ja siitä tuli lähdeteksti monelle myöhemmälle raamatunkäännökselle. Siksi myös Mooses pysyi kirkkojen kuvaohjelmissa ja veistostaiteessa sarvipäisenä vuosisatojen ajan.
Uudenkaupungin uuden kirkon alttarimaalauksen sarvipäinen Mooses herättää hilpeyttä, mutta kovin harvinainen se ei siis ole. Tämän jälkeen voi lähteä vaikka kesäretkelle ja yrittää etsiä ja löytää ainakin Suomen kaikki sarvipäiset Moosekset.
Marja Tanhuanpää
tutkija
Uudenkaupungin seurakunta