Uudenkaupungin merillä elettiin viime vuosikymmenen vaihteessa mielenkiintoisia aikoja. Kaupungin lähivesille, Putsaaren ympäristön merialueelle, suunniteltiin Suomen oloissa ainutlaatuista sukelluspuistoa. Tarkoituksena oli upottaa laivarunkoja noin 10–20 metrin syvyyteen ja edistää kotimaista sukellusmatkailua kuin myös tarjota palveluja niin ammatti- kuin harrastuskalastajille.
Hankkeen takana oli uusikaupunkilainen sukellusharrastaja Sauli Lalla, joka tarvitsi yrityksen tulevan puiston taustalle. Näin 2009 syntyi Uudenkaupungin Sukelluskeskus.
– Se oli monen vuoden projekti, joka alkoi jo hyvissä ajoin ennen vuotta 2009. Suurin piirtein kaikki julkisuus oli positiivista ja yhteydenottoja sateli Yhdysvalloista asti. Mutta erinäisistä syistä puistoa ei koskaan saatu pystytetyksi, Lalla muistelee.
Vaikka sukelluspuistoa ei koskaan syntynyt, Sukelluskeskus ei voinut jäädä kuitenkaan toimettomaksi, vaan toimintaa piti keksiä. Ensimmäiseksi Lalla alkoi järjestelemään laitesukelluskoulutuksia sekä sukellusretkiä lähivesille. Tästä päästäänkin yrityksen nykyiseen toimintatarkoitukseen, jossa ryhmille voitaisiin järjestää erilaisia retkiä saaristossa.
– Heräsi kiinnostus järjestää pienille ryhmille erilaisia meriaiheisia retkiä esimerkiksi Putsaaren piilokirkkoon tai Isokariin, Lalla kertoo.
Uudenkaupungin laaja merihistoria on arvokasta ja täynnä mielenkiintoisia asioita. Moni kaupunkilainen on saattanut huomata Santtiorannassa tai Hiulla uidessaan yhden vanhan hylyn makaamassa osittain pinnan päällä. Kaupungin lähivesissä onkin useita kymmeniä hylkyjä, joilla jokaisella on oma ainutlaatuinen historiansa.
Siitä syystä Lalla on Sukelluskeskuksen toimesta järjestänyt mielenkiintoisia hylkyretkiä, jotka ovat kesäaikana hyvinkin suosittuja. Osa hylyistä on sen verran matalalla etteivät ne ole sukeltamiseen sopivia, mutta pelkästään hylyn näkeminen veneestä käsin ja historian kuuleminen herättää ihmisissä mielenkiintoa.
Varsinaisia sukellusretkiä Lalla järjestää lähialueille pienille ryhmille, jossa pääsee tutkimaan esimerkiksi pohjaan jääneitä ankkureita ja syvemmällä olevia hylkyjä.
– Tavallisille ihmisille vähän erilainen meriretki, jollaista ei tähän mennessä ole missään muualla Suomessa oikein järjestetty. Siinä mielessä Uudenkaupungin alue on uniikki, Lalla huomauttaa.
Hylkyretkille lähdetään yleensä Lallan omasta kotirannasta Hiulta tai sitten kaupungin rannasta. Matkoilla Lalla kertoo ensin jokaisen reitin varrella olevasta merihistoriasta monista näkökulmista. Jokaisella retkellä kierretään kolmesta neljään hylkyä ja matka-ajaksi tulee parisen tuntia.
– Veneen saa ajettua monessa paikassa ihan hylyn viereen. Kohteissa näytän retkeilijöille viistokaikuluotaimen avulla hylyn pinnan alapuolista runkoa sekä kerron kyseisen hylyn historiasta ja näytän alkuperäisestä laivasta kuvia, Lalla luettelee.
Moni saattaa varmaan ajatella, että jos useita kymmeniä hylkyjä makaa Uudenkaupungin lähistöllä, niin silloin alue on historian saatossa ollut vaarallinen. Näin mustavalkoinen asia ei kuitenkaan ole, vaan laivoja on saatettu tuoda jonnekin rantaan tai satamaan riisuttavaksi.
– Suurin osa täällä olevista hylyistä on tuotu tänne alkujaan haverin jälkeen ja purettu irtaimistoa myytäväksi, jonka jälkeen jätetty makaamaan, Lalla huomauttaa.
Yksi tällainen laiva on ihan Lallan kotisataman läheisyydessä Hiunpuhdissa makaava fregatti Osmo, josta piti alkujaan tulla museolaiva Helsinkiin 1920-luvun alkupuolella. Hanke kuitenkin kariutui, kun Suomen Joutsen repi kiinnitysköysillään myrskyssä Osmon mastot nurin. Laiva tuotiin Uuteenkaupunkiin kunnostettavaksi.
– Se oli Pähkinäisten laiturissa, kunnes myrkyssä sen ankkuriketjut katkesivat ja päätyi lopulta nykyiselle paikalleen. Sen jälkeen rungosta on sotavuosina otettu muun muassa polttopuuta, Lalla kertoo.
Kenties tunnetuin hylky lähivesillä on Vähä-Haiduksen rannassa oleva Odine, sillä hylystä näkyy pinnan päällä paljon ja ennen kaikkea sen 75 metrin pituus on huomattava.
– Sehän on ollut aikansa suurin puurakenteinen puulaiva omassa kokoluokassaan. Se on rakennettu Yhdysvaltain länsirannikolla, jota myös suomalaiset ovat rakentaneet siellä, Lalla mainitsee.
Näistä hylyistä ja monista muista meriaiheisista asioista pääsee kuulemaan Sukelluskeskuksen retkillä. Vaikka Lalla on jo kymmeniä vuosia kiertänyt ja käynyt läpi samat hylyt ja tarinat, jaksavat ne vieläkin sytyttää intohimoisen meriharrastajan.
– Historia on mielenkiintoista, ja kun ajattelee niiden hienoja rakenteita ja tarinaa, retkistä syntyy erilaisia seikkailuja. Vanhat purjelaivat ovat mielestäni tosi hienoja, Lalla tunnelmoi.
Tänäkin kesänä Sukelluskeskuksen tukialus Snorkkeli ottaa vastaan ryhmiä mukaan mielenkiintoisille retkille, jotka sopivat kaikenikäisille.
– Vene- ja hylkyretket sopivat niin nuorille kuin aikuisille. Lapsille se on vähän kuin seikkailu ja isovanhemmille mukava tapa viedä lapset ainutlaatuisille retkille, Lalla päättää.
