Toukokuun kolmatta sunnuntaita on Suomessa vietetty Kaatuneitten muistopäivänä vuodesta 1940 alkaen. Tänä vuonna Uudenkaupungin keskustassa kaatuneitten muistopäivää vietettiin hieman poikkeavin menoin ja painotuksin.
Päivän tilaisuudet alkoivat kukkalaitteiden laskulla vakaumuksensa puolesta menehtyneiden muistomerkille Sannon hautausmaalla. Sitten siirryttiin Uuden kirkon puistoon ja laskettiin havuseppele Vapaussodan uhrien muistomerkille. Puolen päivän aikaan alkoi muistotilaisuus Vanhan kirkon sankarihautausmaalla.
Sankarihautausmaalla muistotilaisuus alkoi lippuosaston asetuttua paikoilleen Laulu-Veikkojen upeasti kajauttamalla Oi kallis Suomenmaa -laululla. Sotaorpoja kunnioittaen ensimmäisenä seppeleen muistomerkille laskivat Vakka-Suomen Sotaorvot. He laskivat havuseppeleen myös Lottakivelle. Sankarimuistomerkille seppeleen laskivat myös kaupunki ja seurakunta yhdessä sekä sotaveteraaniperinnetoimikunta. Juhlapuheen piti nuorisovaltuuston puheenjohtaja Emil Haijanen. Tilaisuus päättyi kirkkoherra Juhana Markkulan sanoihin, rukoukseen ja virteen.
Sankarihaudoilta siirryttiin seurakuntakeskukseen Vakka-Suomen Sotaorpojen tarjoamaan ohjelmalliseen kahvitilaisuuteen. Sotaorpojen puheenjohtaja Sampo Lipponen avasi tilaisuuden toivottaen vieraat tervetulleiksi. Päiväkoti Lokki Joonatanin eskarilaisten kuoro Pirjo Korpelan johdolla esitti reippaasti isänmaallisen Suomen lippu liehuu ja ympärisövastuullisen Sininen pallo -kappaleet. Pekka Harmovaaran johdolla Laulu-Veikkojen kvartetti esitti kaksi sota-ajan laulua. Yhteislauluna laulettiin useita isänmaallishenkisiä musiikkikappaleita.
Sotaorvon puheenvuoron käytti Kauno Pietilä. Puheessaan hän riipaisevasti kuvasi lapsuuden kokemuksiaan sotaorpona isän kaaduttua heti jatkosodan alussa.
Kaatuneitten muistopäivänä myös Kalannin, Lokalahden ja Pyhämaan sankarihaudoille laskettiin havuseppeleet.
Suurimman mahdollisen uhrinsa antamaan joutuneet lepäävät sankarihaudoissa, mutta heidän leskiensä ja varsinkin lastensa, sotaorpojen kohtalot yhteiskuntamme häpeällisesti unohti ja vaikeni vuosikymmeniksi. He ovat joutuneet kantamaan sodan aiheuttaman taakan koko elämänsä ajan. Vasta viime vuosina heidän asiaansa on alettu nostaa paremmin esiin.
Toinen ansaitsemaansa arvostusta vähemmälle huomiolle jäänyt ryhmä ovat lotat. Viime sotiemme aikana heitä palveli kymmeniä tuhansia eri pituisilla komennuksilla rintamalla ja kotirintamalla eri tehtävissä. Esimerkiksi jatkosodan päättyessä komennuksella oli noin 19500 lottaa. Sotatoimissa ja kotirintamalla heitä menehtyi yhteensä lähes 300.
Sotaveteraaneja ei enää juurikaan ole. Vuoden alkaessa heitä oli elossa koko Suomessa enää noin 2000, keski-iältään 99-vuotiaita. Uudessakaupungissa heidän perinteitään vaalii Sotaveteraaniperinnetoimikunta.
