Mark Twain: Kannibalismia junanvaunuissa ja muita tarinoita
Kukapa ei tietäisi ainakin nimeltä Tom Sawyerin tai Huckleberry Finnin seikkailut , mainiota kesälukemista nekin. Vähemmän tunnettu mutta kenties aloittelevalle lukijalle tai lyhyen muodon ystävälle otollisempi teos on mustan huumorin sävyttämä lyhyiden juttujen aarrearkku. Kansakoulun lukukirjan opettavaisten mallitarinoiden vastavoimana tämä teos kertoo todellisesta maailmasta, jossa hyvien käy huonosti ja pahat voivat hyvin.
Jyrki Vainonen: Naulankantakeitto ja muuta juustohöylättyä hengenravintoa
Jyrki Vainonen kirjoittaa hirtehishumoristisessa kulttuurikeittokirjassaan: ”Sivistyminen vaatii aikaa ja vaivaa. Sivistys karttuu hitaasti, raha nopeasti, mikä on omiaan kasvattamaan meistä rahan ja mammonan palvojia. Rahankiilto silmissämme kiiruhdamme ohi tienhaaran, josta kääntyminen johdattaisi meidät hitaan ja vähittäisen viisastumisen tielle ja kasvattaisi meistä näkijöitä.” Kyseinen katkelma sopisi mihin tahansa esseeteokseen, joka käsittelee kulttuuria, sivistystä tai viisautta.
Teos onkin monilta muilta osin paljon ronskimpi ja leikkisämpi kuin äskeinen lainaus. Tarjolla on esimerkiksi punaisella sydänmerkillä varustettuja ruisranteita, joista kauppias on katkaissut sormet. On lampaan viulua ja patarumpua riisipedillä, korva- ja jalkasienimuhennosta, poliittista broileria ja kyykytettyjä köyhiä ritareita.
Mitä kaikkea ruisranteiden valmistus sitten vaatii: ”Seuraavaksi kokin tulee päästellä suustaan sammakoita. Niitä on pieniä ja isoja, vaiteliaita ja äänekkäitä, mutta parhaiten ruoaksi kelpaavat suuret metelöivät sammakot, joilla on pulleat kaulapussit ja ryhmyinen, niljakas iho.”
Eveliina Talvitie: Pieniä ilkeitä tarinoita
”Maailma oli nykyään yhtä tekopyhää puhetta. Tekeminen ei ollut enää muodissa. Seuraavan kerran kun joku alleviivaisi Sofian kuulleen, ettei syö lihaa koska on niin hyvä ihminen, hän jumalauta tappaisi sen, irrottaisi lihat luista ja paistaisi paistinpannussa.” Vanheneva Sofia miettii feminismiä, sodanvastaisuutta ja muita yleviä aatteita rappeutuneessa kerrostalokaksiossa Ateenassa pikkusikaria poltellen.
Hän pohtii mennyttä ja nykyaikaa: ”Ei kaikkea mennyttä saa siivota pois. Nykyisyys muuttuu muuten yksiulotteiseksi. Ihmiset ovat alkaneet säikkyä omia ajatuksiaan, muotoilevat niitä uusiksi niin monta kertaa etteivät enää sano mitään, lausuvat vain laumassa steriiliä käyttöohjetta ja erehtyvät pitämään sitä oikeamielisyytenä.” Hän miettii myös elämäänsä, rakkauksiaan ja tytärtään Martaa. Äidin ja tyttären suhde on romaanin punainen lanka.
Sofia tutustuttaa lukijan myös jumalasuhteisiinsa: “Kun Sofia oli avannut mielensä antiikin jumalille, ne olivat saapuneet oikein rytinällä. Hefaistos, Zeus, Poseidon, Dionysos, Ares ja muut jumalat, Afrodite, Athene, Hera, Nike, Hestia ja muut jumalattaret tarjosivat ankaraa etiikkaa mutta ilman normitettuja käskyjä.”
Rosoinen ja kaunis kertomus tapahtuu Ateenassa, Kreetalla ja Helsingissä. Sofian mukana tulee mietiskelleeksi itsekin, ja saa olla myös eri mieltä. Päähenkilön mietteet ovat usein niin hyvin muotoiltuja, että lukijan on vaikea olla vaikuttumatta.
Vinkit laati Lauri Seutu Uudenkaupungin
pääkirjastosta.
