Ruotsalaiset ovat kivoja ja ystävällisiä meitä ruotsinsuomalaisia kohtaan, kun syömme rapuja ja laulamme juomalauluja ruohikon rinnassa järvenrannalla heidän kanssaan. Tilanne muuttuu täysin, kun rupeat vaatimaan jotakin, esimerkiksi suomenkielistä opetusta lapsillemme. Toisin sanoen Ruotsi pelaa kylmästi omaan pussiinsa Suomen kustannuksella vieläkin. Natoonkaan ei uskallettu mennä yksin ja hävettiin, kun jätettiin Ruotsi. Ruotsi on kupannut Suomea kautta aikain. Se pitää Suomea pikkuveljenä vieläkin, vaikka ei sitä sano ääneen. Ei tarvitse, sillä Suomi alistuu sanomattakin.
Asuin kuusi vuotta Köpingissä, Ruotsissa 1976–1982. Tuona aikana Ruotsin television uutisissa Suomen asioista kerrottiin muutaman kerran ja aina yleensä negatiiviset asiat. Erityisesti mieleen jäi opettajakollegojen kommentointi elokuvasta Maa on syntinen laulu. Varsinkin se kohtaus, kun Lapinjäärä paloittelee puukolla vasikan lehmän kohtuun. Se kohtaus kertoi suomalaisuuden syvän olemuksen. Ovat ne raakoja nuo suomalaiset.
Suomalaisuuteen kuului puukko, perkele ja koskenkorva, Ruotsalaiset ajattelevat näin vieläkin. Tuolloin se sanottiin ääneen, nykyään ei – ollaan siis fiksuja toisen luokan kansalaisia, suomalaisia kohtaan. Suomalaiset kuiskaavat vieläkin Ruotsissa julkisilla paikoilla, ovathan he ruotsalaisia niin kauan kun avaavat suunsa. Näin on.
Pirkko Arstila kommentoi jokin aika sitten Ugin Sanomissa hyvin presidentti Stubbin puheita presidentin ensivierailulla Ruotsissa. Olisiko aika nousta puheissa tuhatvuotisesta alemmuudentunteesta tasavertaiseksi Ruotsin kanssa. Kyllä.
Oli iljettävää kuunnella sitä mäikeilyä presidentin puheissa. Näytti siltä, että Kaarle Kustaatakin nolotti. Se, että alemmuudentunteesta Ruotsia kohtaan ei koskaan päästä, seisoisi presidenttimme ryhdikkäästi kuninkaan rinnalla tasavertaisena hallitsijana.
Suomen presidentillähän on vielä tosiasiallista valtaa, Ruotsin kuninkaalla ei mitään. Alexander Stubb on älykäs, fiksu ja hyvä ihminen, mutta hän joutuu näyttelemään presidenttiä. Kun teatterissa näyttelijä näyttelee näyttelemistä, on se hirveätä katsoa.
Tapio Lipsonen