Taivas on harmaa, kun kaarran Jari Nordmanin talon pihalle. Pihatietä koristavat valtavat, veistokselliset siirtolohkareet.
– Olen minä niitä tauluihinkin maalannut, laitilalainen Nordman sanoo.
Hän teki 37-vuotisen uran lukion ja yläkoulun kuvaamataidon opettajan työssä ja jäi eläkkeelle muutama vuosi sitten.
– Nyt olen saanut tehdä, mitä olen aina halunnut.
Se tarkoittaa pääosin maalaamista, mahdollisesti myös grafiikkaa. Siirrymme Nordmanin ateljeehen, jonka taitelija on itse rakentanut talon yhteyteen.
Ateljeen ikkunat eroavat ulkomuodoltaan toisistaan, koska rakennusvaiheessa Nordman käytti vanhoja ikkunoita uudelleen. Ikkunoita on paljon, mutta osa niistä on peitetty. Valo tulee pohjoisesta.
– Se ei häikäise ja tulee epäsuorasti. Yritän maalata luonnonvalossa. Kesät ovat hyviä.
Nordman on luvannut kertoa taulujensa taivaan sävyistä. Taivas on todellisuuden toisentamiseen pyrkivillä maalareilla pakollinen lähes kaikissa maisemakuvissa. Ainakin kirjoittaja itse muistaa taiteellisesti aktiiviselta kaudeltaan eli lapsuudestaan, miten raskasta oli värittää iso alue paperista siniseksi. Käsi väsyi. Usein taivaan jätti valkoiseksi.
Taivas, niin kuin koko elämä, on kuitenkin harvoin yksisävyinen. Mutta kyllä, joinakin päivinä on edelleen selkeää ja taivas puhtaan sininen.
– En ole varsinainen taivaanrannan maalari, Nordman sanoo.
Hetkinen, pysähdytään tähän. Mitä taivaanrannan maalari tarkoittaa?
Nykysuomen sanakirja vuodelta 1951 määrittelee taivaanrannan horisontiksi tai taivaankannen reuna-alueeksi. Samainen opus kertoo taivaanrannan maalarin viittaavan epämääräiseen kulkumieheen. Kielitoimiston sanakirja puolestaan kuvaa taivaanrannan maalaria haihattelijaksi, haaveilijaksi ja epärealistiseksi ihmiseksi.
Määritteistä viimeinen osuu lähelle Nordmanin taidetta. Hänen oma tyylinsä on epärealistinen, jopa surrealistinen.
– Haluan kertoa tarinoita.
Näkyvillä olevissa tauluista yhdessä on vanha mies, joka puhuu senioripuhelimeen. Mallina on Nordmanin 97-vuotias isä, jota hän käy päivittäin auttamassa. Suurimman osan huomiosta vie kuitenkin isän vieressä oleva, lähes koko taulun täyttävä satelliitti yötaivaalla.
– Mietin kenelle hän soittaa.
Toisessa taulussa ilmassa lentelevät enkelit puhaltavat lasipalloja Nuutajärven Lasikylässä sijaitsevan rakennuksen edessä, kolmannessa Beatlesin jäsenet ylittävät Laitilan Keskuskadun pitkin suojatietä keltaisiin huomioliiveihin pukeutuneiden pikkulasten kanssa. Beatlesin jäsenten reippaat askeleet ovat bändin faneille tuttuja yhtyeen levynkannesta Abbey Road.
Äh, palataanpa taivaan sävyihin. Ei anneta mopon karata käsistä, vaikka Nordmanilla sellainenkin taulu on. Se mukailee Jacques-Louis Davidin taulua Bonaparte ylittämässä isoa Sankt Bernhardia. Nordmanin taulussa hevosen sijaan Napoleon pitelee ohjaksissaan villiintynyttä pappamopoa. Taustalla näkyy mopoauto, jonka hän kuvasi Maskun parkkipaikalla.
Tauluisssaan Jari Nordman siis yhdistelee olemassa olevaa ja kuviteltua. Sitten hän lisää kuvaan hippusen mielikuvitusta.
– Tarinat eivät synny ykskaks yllättäen. Se vaatii omaa kypsyttelyä.
Taivas on Jari Nordman tauluissa usein sininen, koska väri on valoisa ja kuvastaa rauhaa.
– Iltataivaassa voi olla lilaa ja keltaista, mutta siitä tulee rauhaton tunnelma.
Toisaalta värit ovat aina suhteellisia. Ihmiset näkevät värit eri tavalla, vaikkeivat varsinaisesti olisi värisokeita. Nordman itsekin on käynyt silmäleikkauksessa.
– Toisella silmällä näen muodot tarkkaan, toisella värit. Kaikki on siis hyvin.
Jari Nordman maalaa pääosin öljyväreillä. Oli taustana sitten taivas tai vaikka sisätila, on taustalla merkitystä.
– Väri, rytmi, tila ja syvyys. Kaiken pitää toimia.
Oman sävynsä tauluun tuo pohjakangas, sen pinnan struktuuri.
– Kankaan rakenne vaikuttaa aika paljon.
Maalatessaan Nordman uppoutuu työhönsä. Sivellin kädessä hän pääsee flow-tilaan, jossa ulkomaailma katoaa. Jos taustalla soi musiikki, hän ei kuule sitä.
– Maalaaminen on itselleni meditaatiota.
Taivaan sävyt muuttuvat vuorokauden ja vuodenajan mukaan.
– Kun aurinko laskee, värit pehmenevät ja sävyt niukkenevat. Se on rauhoittava hetki.
Usein Jari Nordmanille käy niin, että hän havahtuu maalaamisesta vasta, kun on jo hämärää.
– Huomaamatta silmä tottuu ja alkaa sopeutua harmaan sävyihin.
Niin, miten valtavasti sävyjä vaikkapa mustavalkoiseen valokuvaan voi mahtua.
Kotimatkalla katson taivasta tarkemmin. Harmaassa taivaassa on itse asiassa häivähdys valkoista ja sinistä. Pilvet muodostavat kerroksia ja roikkuvat alhaalla. Pumpulimaiset pilvet täyttävät taivaan, mutta eivät kuitenkaan ole yhtä tasaista massaa.
Jari Nordmanin
näyttely on 24.7-24.8
Runonkulman galleriassa Uudessakaupungissa.
Iida Kauppi
