Uusien asioiden ja taitojen oppiminen on henkisesti virkistävää. Siinä missä ennen Pookin kulmalla kääntyminen on autolla ollut pikku juttu, joutuu uudella tavalla miettimään, miten pysytään omalla kaistalla. Kirkon pihassa kääntyminen osoittaa, kuinka hitaasti ajaminen on paradoksaalisesti maantievauhtia vaikeampaa.
Uuden oppimisessa on myös oma pelkonsa. Opinko, osaanko, pysynkö pystyssä? Moottoripyörällä ajosta puhuen läheisillä on ehkä itse asian harrastajaakin suurempi huoli… Motoristin psalmi (Bernd-Jurgen Haman, suom. Erkki Marttinen) kiteyttää hyvin jalon harrastuksen eri puolia: ”Kun minä annan moottorini laulaa, päästän elämäniloni valloilleen. Kuitenkin Herra, kun ajan huomiseen, niin en tiedä, näenkö enää iltaa. Herra, varjele minua onnettomuudelta ja vaaralta. Suojele minua tiellä ja varjele minun nuoruuteni kuolemalta.”
Psalmin viittaus nuoruuteen ei koske allekirjoittanutta. Mutta näinä aikoina se koskettaa, kun mietin viime aikojen traagisia, väkivaltaisia kuolemantapauksia nuorten keskuudessa. Nuorten liikennekuolemia käsittelevässä lehtikirjoituksessa puhutteli poliisin havainto: se, että poliisi toteaa nuorelle, että näin ei voi toimia, voi olla ensimmäinen kerta, kun joku asettaa rajoja. Vanhempi polvi tunnistaa, että jotain on muuttunut elämänmenossamme.
Kirkon ja seurakuntien kannalta olennaisista muutoksista kertoi hiljattain julkaistu nuorisobarometri. Tutkimus kertoi, että 15–29-vuotiaista nuorista 60 prosenttia kuvaa itseään uskonnottomiksi. Se noin 10 prosentin joukko, joka kuvailee itseään uskonnolliseksi, perinteisiin kristillisiin uskonsisältöihin sitoutuneeksi, kokee myös henkisesti itsensä vähemmistöksi. Kansainvälisesti on havaittu, että poikien keskuudessa uskonnollinen kiinnostus nostaa päätään, kun taas tytöt suhtautuvat varauksellisemmin.
On turha asettaa sukupolvia vastakkain. Olemme samassa veneessä. Asenteiden ja arvojen oppiminen lähtee kotoa, vanhemmilta ja isovanhemmilta. Ja mitä hengelliseen kasvatukseen tulee, edelleen ilahduttavan suuresta rippikoulujen osallistumisprosentista huolimatta, kristillisen uskon kosketuspinta länsimaisten ihmisten käytännön elämään on kansainvälisesti todettu jo pitkään varsin ohueksi.
Kirkko ja seurakunnat ovat uuden oppimisen äärellä. Jeesus sanoi: minä olen tie, totuus ja elämä. Jeesus tarjoaa meille hyvän elämän perusteet. Meidän ei tarvitse olla toivottomia, eikä meidän tarvitse pelätä. Olemme seurakunnassa innostuneita kuin aloitteleva motoristi. Meille on osoitettu tie, jota kulkea. Haluan kutsua teitä motoristin lailla oppia pysymään tiellä ja rohkaista myös muita tämän tien kulkijoiksi.
Juhana Markkula
Kirkkoherra