Kyseessä on pelillinen kielen opetteluun tarkoitettu sovellus, jonka avulla päätin toukokuussa verestää italian kielen taitojani. Kaikkihan lähti Ellen Jokikunnaksen ja hänen miehensä Jari Raskin Unelmia Italiassa -televisio-ohjelmasta. Siinä pariskunta remontoi Italian Puglian alueella sijaitsevaa vanhaa kivitaloaan ja vääntää yksityiskohdista italialaisen mentaliteetin ja aikakäsityksen omaavien rakennustarvikekaupan myyjien ja arkkitehdin kanssa.
Ellen laittoi jo heti alkujaksojen aikana jauhot suuhun aggregaattikaupoissa ja antoi italialaisten miesten tuta suomalaisnaisen raivon, kun ostettu tuote ei toiminutkaan ihan sovitusti. Myös aikaansaamaton arkkitehti saa kuulla kunniansa, tai saisi, jos hän vastaisi joskus yhteydenottoihin.
Olen nuoruudessani reissannut Italiassa ja siitä minulle jäi kaipuu ja kiinnostus kieleen ja kulttuuriin. Varsinaisesti kieltä en ole opiskellut koskaan, mutta minun oli silloin näemmä helpompi oppia italiaa kuin italialaisten puhua englantia. Kymmeniä vuosia myöhemmin osaan enää muutamia yksittäisiä sanoja ja lyhyitä lauseita.
Samoihin aikoihin kanssani Italiassa ollut ystäväni latasi kielenopettelusovelluksen ensin ja kannusti myös minua verestämään taitojani. Mietin aluksi, että aloitanko alkeista vai jo hieman pidemmälle edenneiden opetuksesta, mutta päädyin alkeisiin. Ensimmäiset pari opetuspäivää menivät kuin vettä vaan, helppoahan se oli, kun opetellut sanat löytyivät jostakin pitkäaikaisen muistin lokeroista.
Opettelu vaikeutui kuitenkin nopeasti. Vaikka yhä tiesin paikkojen nimet, vaatteet ja ruokalajit oikealla kielellä, niin aksenttimerkit ja muut pilkunviilaukset vaikeuttivat opettelua huomattavasti. Italiassa on valtava määrä suomalaisen silmiin vieraita lyhyitä sanoja, jotka tuovat rakennetta lauseeseen.
Sovellus käyttää kielen opettamiseen sekä ääntä, kuvia että kirjoitettua tekstiä. Toistoon luotetaan kovasti, joten perusmuodossa olevat sanat ja muut alkeet oppii samalla tavalla kuin lapsi oppisi minkä tahansa kielen. Tätä kirjoittaessa olen sovelluksen mukaan oppinut jo yli 400 uutta italian sanaa. Tosin esimerkiksi numeroita tai viikonpäiviä sovellus ei ole tähän mennessä vielä kunnolla opettanut.
Aikuisopettelijan kielikorvaa haastetaan kuitenkin nopeasti, sillä dialogeja ja tarinoita on jo kyettävä seuraamaan ilman, että kaikkia annettuja sanoja on opetettu etukäteen. Aikuisopettelijan on myös oivallettava itse, kuinka esimerkiksi feminiinit tai maskuliinit sanat taipuvat.
Sovellus on siitä julma, että kolmen väärän vastauksen jälkeen käyttäjän on odotettava useampi tunti, ennen kuin saa lisää sydämiä, joita voi käyttää väärien vastausten kuittaamiseen. Tai vaihtoehtona on lyödä rahaa kiinni sovellukseen ja ostaa virheitä mahdollistavia sydämiä. Tai tehdä lisää aiemman kertausta harjoituksina, joista suoriuduttuaan saa sydämiä. Turhilta tuntuvat sydänten tankkaustauot kuitenkin syövät opiskelumotivaatiota, tai sanotaan suomeksi: televisio-ohjelmien mainoskatkot ovat liian lyhyitä siihen, että ehtisi ensin kertaamaan, jotta saisi lisää sydämiä, jotta pääsisi suorittamaan niitä uusia tehtäviä.
Etenin opinnoissani nopeasti ja ylsin palkintopokaalipaikoille, koska vastailin nopeammin ja oikeammin kuin suurin osa muista aloittelijatason käyttäjistä, mutta ennustan tason laskun ja opettelun hidastumisen siintävän horisontissa. Olen nyt kuukaudessa edennyt alkeista haastavimmille tasoille, mutta jos tavoittelee alkeita parempaa kielitaitoa, on se hankittava muuten kuin kielisovelluksen avulla. En kuitenkaan usko käyttäväni iltojani opiston kielikursseilla istumiseen, koska joka viikko samaan aikaan samassa paikassa harrastusmielessä oleminen ei ole ollut minun juttuni koskaan.
Uuden kielen opettelu on kuin portti eri maan kulttuuriin ja sielunmaisemaan. Se houkuttelee tutkimaan ja ymmärtämään kieltä, sen rakennetta ja sanoja, mutta myös kielen ja maan taustalla olevaa kulttuuria, ihmisiä ja historiaa.
Eihän sitä Roomaakaan rakennettu päivässä, mutta uuden oppiminen on silti ärsyttävän hidasta. Odotan jo sitä, että saavuttaisin edes siedettävän tason, jossa voisin seurata keskustelua siitä pääasiat ymmärtäen. Siihen asti toivon italialaisilta, että he puhuisivat edes vähän hitaammin: Non capisco. Si può ripetere lentamente, per favore?
Katja Kaartinen
toimittaja