Lähes koko maassa kasvava puna-apila viihtyy monenlaisilla kasvupaikoilla pientareista kallioille. Sen helposti tunnistettava vaaleanpunainen, miedosti tuoksuva kukka houkuttelee luokseen perhosia ja muita pölyttäjiä. Puna-apilalla voi villivihanneksista innostunut herkutella itsekin. Sen lehdet nuoret kelpaavat salaatteihin, ja kukista voi hauduttaa teetä.
Keltakukkainen niittynätkelmä ei ihmisravinnoksi kelpaa, vaikka maistuukin perhosten toukille. Yleisenä esiintyvä kasvi on sopeutuvainen elinympäristönsä suhteen. Niittynätkelmä leviää suotuisille kasvupaikoille rönsyillen maavarsiensa avulla laajoiksi kasvustoiksi. Se ottaa mielellään tukea naapurikasveista lehdissään olevilla tarttumakärhillä.
Edellisiä vaatimattomampi, haalean lilanvärisin kukin kukkiva aitovirna aloittelee kesäkuussa läpi kesän kestävää kukintaansa. Niittynätkelmän tapaan se ottaa tukea viereisistä kasveista, mutta pysyy pystyssä myös omin neuvoin. Aitovirnan sukulaisista näyttävimmin kukkii niin ikään yleinen hiirenvirna. Sen syvän violetissa kukkatertussa voi olla jopa nelisenkymmentä kukkaa.
Poimulehdet ovat helposti tunnistettavissa piparkakkumaisista pyöreistä lehdistään. Pienet keltaiset kukat kasvavat erillisissä kukkavanoissa. Poimulehtien kukinta alkaa jo toukokuun puolella ja jatkuu loppukesään asti. Kasvien nuoret lehdet ovat syötäviä. Ne sopivat salaatteihin sekä kesäisiä leivonnaisia koristamaan.
Rehevillä kasvupaikoilla viihtyvä puna-ailakki erottuu juhannuksen muista kukkijoista kirkkaan aniliininpunaisilla kukillaan. Kasvi on alun perin merenrantalehtojen asukki, mutta se on levinnyt viime vuosisadalla sisämaahan ihmisten mukana. Heinänviljelyksistä pientareille, pihamaille ja tienvarsille karannut kasvi löytyy nykyään koko Suomesta.
Taivaansinisin kukin kukkivat somat lemmikit on liitetty ystävyyteen, rakkauteen ja uskollisuuteen. Lemmikkejä löytyy luonnostamme vajaa kymmenkunta lajia. Näistä näyttävimmät kukat on luhtalemmikillä, kun taas laajimmalle levinnyt laji on peltolemmikki. Myös lemmikkien tunnistaminen lajilleen voi olla haastavaa, sillä suvun edustajat ovat varsin monimuotoisia.
Seitsemänneksi kukaksi voi tänä vuonna poimia vaikkapa keväisten ennätyshelteiden etuajassa kukkaan innoittaman siankärsämön. Ryytimäisestä tuoksusta ja sulkamaisista lehdistään tunnistettava, valkoisin mykerökukin kukkiva kasvi on suosittu villiyrtti. Joillekuille kasvi voi kuitenkin aiheuttaa ihottumaa ja muita allergisia oireita.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala