Crusell-viikkoa juhlitaan jälleen heinäkuun loppupuolella, mutta yksi asia on tällä kertaa toisin. Vuosikymmeniä lavoja rakentanut ja soittimia roudannut Alpo Nikula nähdään korkeintaan katsomon puolella.
– 30. kerta oli viime kesänä ja siihen loppui. Aikansa kutakin, Nikula toteaa hymyssä suin.
Samalla hän jäi – toisen kerran – eläkkeelle toisestakin ammatista, joten nyt on aikaa osallistua Crusell-viikollekin vapaa-ajalla.
– Lupasin, että vastaan, jos joku haluaa jotain kysellä, mutta en muuten osallistu, hän sanoo.
Nikula kuitenkin luottaa siihen, ettei hänen apuaan enää tarvita.
– Kyllä he varmasti pärjäävät. Siellä on monia, jotka ovat olleet vuosia mukana.
Kesäuusikaupunkilaisena Nikula saatetaan nähdä ainakin Lyhtyjen yössä sekä muissa konserteissa.
Helsinkiläinen Nikula sai vihiä Crusell-viikon työstä tapahtuman entiseltä taiteelliselta johtajalta.
– Olin Tapiolan sinfoniettassa töissä ja Osmo Vänskä oli siellä kapellimestarina. Olimme silloin muuttamassa Ukiin ja Osmo sanoi, että kävele Crusellin toimistoon ja sano, että tulit töihin.
Niin Nikula tekikin ja seuraavana kesänä hän oli mukana Crusell-viikon järjestelyissä.
– Yhden kesän olin pois, kun jäin silloin ensimmäisen kerran eläkkeelle muutenkin.
Vuosi oli 2009, mutta seuraavana kesänä hän jälleen palasi tuttuun puuhaan. Vuosien aikana pestiin on sisältynyt monenlaista hommaa.
Hän on muun muassa rakentanut lavoja kirkkoihin ja tehnyt paljon lavasuunnitellua. On tärkeää tietää, miten konsertti etenee. Sen vuoksi hän seurasi tarkkaan harjoituksia.
– Että soittajat tietävät, mihin aikaan menevät lavalle ja toiset tulevat pois.
30 vuoteen mahtuu paljon musiikkia. Muutama konsertti on jäänyt mieleen erikoisten sattumien vuoksi.
– Kaikki aina muistaa sen, kun salama iski kirkontorniin ja syttyi tulipalo. Konsertti piti siirtää toiseen paikkaan, mutta jotenkin saatiin kaikki toimimaan. Se on jäänyt mieleen.
Toinen muistoihin jäänyt tapaus oli, kun Helsingistä matkalla ollut soittaja ajoi kolarin.
– Siinä ehditiin jo miettiä, että mitä tehdään, mutta hän ehti juuri ja juuri paikalle.
Monenlaista muutakin muistoa tulisi varmasti mieleen, mutta pääasiassa kaikki on sujunut aina hyvin.
– Vaikka on ollut suuriakin tähtiä, kapellimestareita ja muita, niin ei ole mitään hankaluuksia ollut. Tai en ainakaan muista, Nikula naurahtaa.
Nikulat asuivat välillä Uudessakaupungissa, mutta nyt virallinen osoite on jälleen Helsingissä.
– Crusellin aikaan oli aina ennen järjestetty majoitus, mutta myöhemmin asuimme vapaa-ajanasunnossa, jossa vietämme paljon aikaa kesällä. Täällä me enimmäkseen olemme kesällä.
Nikula on alkuperäiseltä ammatiltaan palomies, mutta työskenteli pitkään Radion sinfoniaorkesterin eli RSO:n, Tapiolan Sinfoniettan ja Avanti!-orkesterin mukana.
– Tapiola ja RSO olivatkin päätyönä eli olen pitkään ollut alalla, hän kertoo.
– Sen jälkeen palasin vielä omalle alalle ja työskentelin sisäministeriöllä paperihommissa, palokuntien asioiden parissa työskennellyt Nikula sanoo.
Tapahtuma-alalla työskentely on paljon muutakin kuin tavaroiden kantamista ja lavojen rakentamista. Enää ei kuitenkaan tarvitse jokaista asiaa varten mennä paikan päälle, kuten vielä 1990-luvun alkupuolella.
– Silloin ei ollut kännyköitä, vaan Meloksen Raunon kanssa ajattiin ympäri kaupunkia.
Crusell-viikko alkaa tuttuun tapaan avajaispuhalluksella maanantaina 22. heinäkuuta. Silloin Alpo Nikula ei enää kanna soittimia tai nuottitelineitä, saati rakenna lavaa kuntoon. Homma kuitenkin hoituu, kuten ennenkin.
