Kortteli, jossa nykyinen Rauhanpuisto sijaitsee, on nimeltään Wasaborg. Nimi liittyy siihen, kun Uusikaupunki oli vuosina 1646–1680 Wasaborgin kreivikunnan pääkaupunki ja tässä korttelissa sijaitsi kreivikunnan hallinto- eli residenssitalo.
Kuningas Kustaa II Aadolfin avioton poika kreivi Kustaa Kustaanpoika oli saanut kuningatar Kristiinalta tämän läänityksen ja oikeuden kerätä alueelta veroja. Talossa hän ei tiettävästi koskaan vieraillut.
Vain vuotta ennen kaupungin viimeistä suurta tulipaloa, joka oli 1855, oli korttelin luoteiskulmaan Alisenkadun varrelle valmistunut uusi ala-alkeiskoulun rakennus (osa nykyistä kirjastotaloa). Korttelin koilliskulmassa taas sijaitsi kaupungin pormestarin asuintalo.
Tulipalo vuonna 1855 tuhosi osan korttelista, mutta palo rajoittui juuri siten, että koulurakennus säästyi. Uuden lääninarkkitehti Chiewitzin palon jälkeen laatiman asemakaavan mukaan kortteli jaettiin kolmeen pystysuuntaiseen tonttiin. Läntinen tontti koulua varten ja itäinen yksityisrakennuksia varten. Keskiosa suunniteltiin jätettäväksi puistoksi, jonka keskelle rakennettaisiin uusi raatihuone palaneen tilalle.
Raatihuonetta kortteliin ei kuitenkaan koskaan rakennettu ja keskimmäinen tontti oli pitkään huonokuntoinen ja hoitamaton ja se vuokrattiin eniten maksavalle laidun- tai heinämaaksi.
Vuonna 1869 15 uusikaupunkilaista rouvaa anoivat kaupungin maistraatilta, että he saisivat kaunistaa tämän alueen, jota kutsuivat “Lastenpuistoksi”. Nämä rouvat olivat: Betty Grönholm, Maria Ramsell, Fredrika Kräki, Maria Ljung, Ida Blom, Amanda Söderman, Tilda Tollet, Nathalia Lindroth, Sofia Savón, Serafina Lindroth, Hanna Moliis, Aurora Roslin, Emmy Ertman, Lucina Almqvist ja Amanda Ramsell.
He saivat luvan ja ryhtyivät kaunistamaan aluetta puistoksi. Puisto myös aidattiin lauta-aidalla. Nämä ja myös muut uusikaupunkilaiset osallistuivat talkoisiin tontin kaunistamiseksi ja puiston perustamiseksi. Myöhemmin nämä samat rouvat perustivat Uudenkaupungin Rouvasväenyhdistyksen.
Samana vuonna turkulaiselta puutarhuri Johan Lyckiltä tilattiin puistoon siemeniä ja taimia, mm. kastanjoita, lehmuksia, vaahteroita, jalavia, lehtikuusia, pähkinäpensaita, orapihlajoita, seljaa, jasmiketta, tuoksuvatukoita, siperianhernepensaita ja ruusuja. Puistoon hankittiin penkkejä, tuoleja ja rakennettiin jonkinlainen huvimajakin.
Vuonna 1898 puistoon valmistui Ertmanin omistaman olutpanimon kaarevakattoinen puinen ”Vesikioski”, jossa myytiin ainakin kivennäisvettä ja limonadeja. Puistoa käytettiin ahkerasti erilaisten tilaisuuksien ja orkesterien esiintymispaikkana. Kesäisin puistossa saattoi monena iltana kuunnella paikallisten orkesterien soitantaa.
Mari Jalava
Katujen kertomaa
Tämä juttusarja esittelee uusikaupunkilaisia katuja ja niiden kertomaa. Millainen on uusikaupunkilaisten katujen historia, mistä kadut ovat saaneet nimensä, mitä kaduilla on tehty, kuka asunut tai mitä niiden varrella on tapahtunut?
Juttusarjassa esitellään yksittäisiä katuja, kokonaisia kaupunginosia tai pelkästään joitakin tapahtumia tai henkilöitä niillä.
Jatkossa jutut tulevat satunnaisessa järjestyksessä eri puolilta kaupungin katuja ja alueita. Tässä jutussa ollaan kaupungin keskustassa Rauhanpuistossa.
Lastenpuistosta Rauhanpuistoksi
Mari Jalava
Vuodesta 1899 alkanut venäläistämiskausi aiheutti Suomen suuriruhtinaskunnassa erilaista liikehdintää, joka tavallaan huipentui Suomessa loka-marraskuussa 1905 tapahtuneeseen yhteiseen kansannousuun Venäjää vastaan ja Suurlakkoon.
Myös Uudessakaupungissa lakkoiltiin marraskuun alussa viikon ajan. Lakon ulkopuolella olivat vain papit, apteekkarit ja lääkärit sekä ruokatavarakauppiaat. Viikko elettiin hyvin sekalaisissa tunnelmissa, koska yhteydet muuhun maahan olivat monilta osin myös poikki. 6.11.1905 saatiin vihdoin tieto pääkaupungista, että lakko voidaan lopettaa.
Lastenpuistoon kutsuttiin kansankokous kuulemaan asia ja päättämään lakon lopettamisesta myös täällä. Uudenkaupungin Sanomien mukaan liput liehuivat kaupungissa, torin vieressä olleessa lipputangossa liehui koko lakon ajan punakeltainen vaakunalippu ja puistoon oli rakennettu punaisella kankaalla verhoiltu puhujalava, jossa myös näkyi Suomen vaakuna.
Tässä tilaisuudessa puhui mm. kirkkoherra Roos ja puheessaan hän totesi, että koska rauha on nyt saatu jälleen palautettua, tulisi tämän puiston nimi muuttaa sen muistoksi Rauhanpuistoksi. Tosin hän oli todennut nimen sopivan myös sen johdosta, että Uudenkaupungin rauha oli solmittu 1721 puiston laidalla.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Uudenkaupungin Sanomissa mainittiin sana Rauhanpuisto. Saman päivän iltapäivällä järjestettiin suuri kansanjuhla, jollaista kaupungissa ei ennen ollut nähty. Pidettiin puheita, laulettiin Maamme -laulua ja huudettiin Eläköön-huutoja sekä kokoonnuttiin vielä torille, jotta Augusta Olsson sai kuvattua koko juhlaväen.
