Tiina Hero on käynyt kolkuttelemassa varsinaissuomalaisten talojen ja torppien ovilla ja kyselemässä sukunsa historiaa. Sitä kautta hän on saanut selville asioita, jotka eivät ole sukututkimuksessa selvinneet arkistojen ja museoiden kautta.
– Jos haluaa tarkempaa tietoa, on jalkauduttava suvun elinpaikkaan ja kyseltävä vanhoilta paikallisilta ihmisiltä. Jos löytyy tilan nimi tai tarkempia tietoja sijainnista, niin kannattaa käydä rohkeasti kyselemässä. Ihmiset ovat olleet ilahduttavan kiinnostuneita ja avuliaita, Hero kertoo.
Nykyisin Uudessakaupungissa asuvan Heron äidin puolen suku oli jo tuttua, joten hän päätyi selvittämään isänsä sukua ja sukunimensä historiaa. Jäljet veivät hänet 1820-luvun Askaisiin ja Mynämäelle, jonne hän eräänä kesänä järjesti lopulta myös sukujuhlat.
– Kymmenkunta Hero-sukunimistä kokoontui mynämäkeläisen talon pihalle ja tilan nykyinen asukas kertoi tilan historiasta kaiken, mitä tiesi. Sukumme on aiemmin asunut kyseisellä tilalla, mutta siitä on parisataa vuotta aikaa ja sukunimikin oli vaihtunut moneen kertaan, Hero kuvailee.
Espoossa syntynyt Hero on seurannut digitoitujen lehtiarkistojen perusteella isänsä puolen esiäitiä, joka on syntynyt Turun Kakskerrassa ja pitänyt Raumalla ja Viipurissa pientä parin huoneen matkustajakotia, jossa on tarjottu maksua vastaan myös aterioita.
–Siitä hän on saanut tuloja, joilla on elättänyt isättömiä lapsiaan. Muuttuneen osoitteen hän on aina ilmoittanut lehdessä. Hän oli siis isäni ja setäni isoisoäiti.
Heron isän suvun tiedoista löytyi, että sukunimi oli käännetty 1930-luvulla. Alkuperäisessä muodossa sukunimi oli Hellberg ja se on tullut sukuun Heron isän esiäidin uuden aviomiehen mukana.
– Jostain syystä kaksi veljestä perheineen päätti vaihtaa isäpuolelta tulleen Hellbergin Heroksi. En usko, että he olisivat olleet esimerkiksi kovin englanninkielentaitoisia, että olisivat sitä kautta yhdistäneet Heron englannin kielen sankari-sanaan, mutta kumma sattuma, jos eivät olleet. Minkäänlaisia perusteluita erikoisenkuuloiselle sukunimivalinnalle ei ole löytynyt, hän pohtii.
Veljesten varsinaisesta isästä ei ole tietoja, mutta Hero on yrittänyt kolmen eri DNA-testin kautta päästä eteenpäin.
– Lähimmät osumat tulivat äidin puolelta, mutta tämä on nyt seuraava tapa yrittää viedä isän puolen tutkimusta eteenpäin. Osumien määrä on suuri, joten niiden läpikäyminen on työlästä ja uuvuttavaa.
Historiaa yliopistossa pääaineenaan lukenut Hero muistuttaa, että länsisuomalaiset ja itäsuomalaiset suvut eroavat toisistaan siten, että vielä 1800-luvun alkupuolella lännessä ei käytetty sukunimiä.
– Ihmisille annettiin sukunimen sijaan lisänimeksi tilan nimi. Kun paikkaa vaihdettiin, muuttui nimikin. Itä-Suomessa sukunimet ovat jo paljon pidempää perinnettä.
Kaikki 100 vuotta nuoremmat arkistolähteisiin perustuvat tiedot ovat osittain salaisia eli niitä saa käydä tutkimassa eri arkistoissa, mutta tietoja ei anneta ilman erillistä pyyntöä.
– Tavallisista ihmisistä ei välttämättä löydy sukututkimuksen keinoin kuin syntymä- ja kuolinvuosi, paikkakunta, avioliittotietoja, lapset ja ehkä ammatti.
Nyt hän on koonnut Herojen suvun historiaa 200 vuoden ajalta. Väestörekisterikeskuksen mukaan Hero-sukunimi on käytössä tällä hetkellä noin 50 hengellä Suomessa.
Hero toteaa, että nykyaikana moni on yllättävänkin kiinnostunut omasta suvustaan ja haluaa uteliaana tutustua omiin juuriinsa.
– Sukututkimus tuntuu kiinnostavan entistä nuorempia, ehkä sen takia, koska omasta heimosta löytyy elämänkohtaloita, joihin voi peilata omia kokemuksiaan.
Vaikka suvusta haettaisiin asioita, joiden avulla voi suhteuttaa oman elämänsä mittakaavaa, niin on syytä valmistautua myös niihin mahdollisesti paljastuviin yllätyksiin, joita jossain vaiheessa edessä oleva DNA-testi paljastaa.
– Osa tilaa testin itselleen, koska haluaa tietää kaukaisista juurista, etnisyydestä tai suvussa vaietun ihmisen tarinasta. Toiset päätyvät tilaaman testin lahjaksi, mutta näitä ei kannata tehdä, jos ei ole valmis yllätyksiin. Geenit eivät valehtele, mutta valheita ne saattavat paljastaa, Hero huomauttaa.
Heron suvusta ei ole toistaiseksi löytynyt vaiettuja salaisuuksia, mutta mahdollisia suuren tarinan alkuja kuitenkin.
– Esimerkiksi yhden pirtutrokarin tytär oli mennyt naimisiin tullivartijan kanssa. Tätä tarinaa haluaisin selvittää tarkemmin.
Vakka-Suomessa tutkitaan sukujuuria ja siihen liittyvää matkailua
Vakka-Suomessa on tehty viimeisen vuoden aikana töitä Matka juurille -hankkeessa, jota on vetänyt hankekoordinaattori Tiina Hero . Hankkeessa on keskitytty alueen juurimatkailun mahdollisuuksiin Vakka-Suomen matkailun kehittämisessä. Hankkeella halutaan tuoda esiin alueen rikasta historiaa, kyliä ja kaupunkeja, tarinoita, luontoa, maaseutua, merenrantaa ja saaristoa, mutta ilman suuria kaupallisia matkailukohteita.
– Vakka-Suomen historia ja tarinat kiinnostavat erityisesti juuri- ja kulttuurimatkailijoita, kuvailee oman sukunsa jäseniä Mynämäkeen juurimatkalle vienyt Hero.
Suomalaisten juuret ovat maalla. Esivanhemmissa on maatilojen ja kartanoiden piikoja ja renkejä, mutta monien suvuista löytyy myös merenkulkijoita, tilallisia ja tehdastyöläisiä.
– Omia juuriaan etsivät kaipaavat tietoa siitä, millaista heidän esivanhempiensa elämä on ollut. Alueen historia voi olla kiinnostavaa myös juurtuville, vastikään alueelle muuttaneille, talon tai kesämökin Vakka-Suomesta hankkineelle, Hero huomauttaa.
Matka juurille -hankkeen ideana on ollut luoda juurimatkailuun perustuva toimijaverkosto Vakka-Suomeen. Heron mukaan hankkeen tärkeimpänä tehtävän on kartoittaa mahdollisten toimijoiden kiinnostusta sekä sitä, mitä mahdollista lisäarvoa kukin toimija voisi verkostolle tuottaa. Samalla on pohdittu sitä, mitä tarpeita mahdollisilla juurimatkailijoilla olisi. Heille on suunniteltu työpajoissa erilaisia retkiä ja palveluita.
– Hankkeen toiminta kohdistuu Vakka-Suomen alueella toimiviin yhdistyksiin ja yrityksiin sekä kuntiin. Hankkeen tuloksena syntyy verkosto ja brändiaihio sekä tulevaisuuden toimintaa luotsaava toimintasuunnitelma. Selvitämme, miten juurimatkailua tuotteistetaan ja markkinoidaan tulevaisuudessa. Suomessa tämä on melko uutta, mutta ulkomailla jo kovaa bisnestä, Hero tiivistää.
Juurimatkailun tavoitteena on tuoda alueen kulttuuriperintöä esiin laajasti. Juurimatkailuhanketta on tehty Kustavin, Laitilan, Pyhärannan, Taivassalon, Uudenkaupungin ja Vehmaan alueella. Männäisten tori ry:n vetämä hanke päättyy tänä keväänä. Hanke on saanut rahoitusta alueen Leader-ryhmiltä Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta.
– Sukujuuret voivat vaikuttaa matkailukohteen valintaan ja sukuhistoria voi tuoda uutta merkitystä muuten tavalliseksi koettuihin rakennuksiin. Kulttuuriperinnön paras turva on sen kestävä käyttö ja tähän me hankkeella pyrimme, Hero toteaa.
Matka juurille -hankkeen viimeinen työpaja on tiistaina 6. helmikuuta kello 11.15–17.15. Se järjestetään Laitilassa juhlatila Fordsonissa. Tilaisuuteen on vapaa pääsy, mutta ennakkoilmoittautumista vaaditaan. Ennakkoon voi ilmoittautua Matka juurille Vakka-Suomi -hankkeen verkkosivuilla.
